Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Seikkaile laguunissa

Roolipelaaminen

1. Näin kertauksena, autohittaaminen, metapelaus, muchaus ja teleporttaus ovat kiellettyjä. Tarkista sivulta tietoa, jos et muista mitä ne tarkoittavat.

2. Puhe "lainausmerkkeihin" tai vuorosanaviivan (-) jälkeen. Ajatukset ja teot voi kirjoittaa ilman mitään merkkejä.

3. Aikamuotona voi olla mikä tahansa sinusta tuntuukin luontevalta. Persoonamuoto joko yksikön ensimmäinen tai kolmas.

Tietoja pelistä

Vuodenaika alkusyksy. Vuorilla on alkanut sataa vähän lunta. Lämpötila vaihtelee paljon viiden ja kahdenkymmenen välillä. Kaloja on vielä melkoisesti, mutta nyt alkaa yrttejäkin olla kiitettävästi. Vuorokaudenaika on yö, aurinko on laskenut ja ilma viilentynyt.

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Sinisiipi, erakko (Sailukki)

05.10.2018 16:18
Sinisiipi nyökkäsi Valon Raivolle, joka oli esittäytynyt Kuunvaloksi.
"Mistäs aloitetaan?" Naaras kysyi ja räpytteli vähän siipiään, ettei toinen vain luulisi, että hän ei jaksaisi lentää.

Nimi: Kuunvalo, erakko (Kiiukka)

04.10.2018 17:58
Pieni Vaihtosiipi katsoi ihmeissään suurempaa Valon Raivoa. Pian nuorikon vatsa murahti uudestaan. Vaihtosiivelle sopi saalistuksessa auttaminen. Kuunvalo nyökkäsi ja hän alkoi miettimään hyviä saalistustapoja. Valkeasuomuinen ei ole aikoihin saalistanut kenenkään muun kanssa, ainoastaan yksikseen. Pieni Vaihtosiipi esittäytyi Sinisiiveksi. Valon Raivo katsahti tähän. Sinisiipi sopi oikeastaan hyvin nuorikolle.
"Nimeni on Kuunvalo", naaras esittäytyi. Nyt kun esittelyt oli hoidettu, oli aika ryhtyä saalistamaan.
"Minä ajattelin, kun pystyt sulautumaan ympäristöön, että jos minä etsisin villisikoja ja ajaisin ne sinua kohti, niin sinä voisit pysyä piilossa siihen asti, että villisiat ovat sinun luonasi. Loppu silaukseksi loikkaat yhden päälle ja tulen apuun." Kuunvalosta tämä vaikutti täydelliseltä suunnitelmalta, joka toimisi aivan varmasti, kunhan molemmat hoitavat osansa. Pian he pääsisivät herkuttelemaan villisialla.

Nimi: Luotikiiski, erakko (Deen T)

27.09.2018 20:14
"No ei todellakaan ole!" eräs lohikäärmeistä sanoi Luotikiiskille hyvinkin vihaiseen sävyyn, minkä seuraukseba tömö vetöytyi pienelle kippuralle peloissaan. Samainen lohikäärme kuitenkin yritti rauhoittua hieman ja sanoi hivenen ystävällisempään sävyyn, että eikö Luotikiiski voisi pyydystää oman saalliinsa, sillä talvessa nuo kalat olisivat voineet olla kriittisiä joukon selviytymiselle. "Anteeksi. Olen todella pahoillani, kun ryntäsin tuolla tavalla. Olin juuri lentänyt todella, todella pitkän matkan ja olin kovin nälissäni, enkä jaksanut enää lähteä metsästämään. Siksi ryntäsin tänne haistettuani ruokaa." Luotikiiski pahoitteli toivoen, että toiset ymmärtäisivät. Yksi lohikäärmeistä oli selvästikin säikähtänyt Luotikiikin paikalle saapumista, sillä se oli pakittanut tuon Kiiskille ärähtäneen lohikäärmeen taakse, ja selkeästikkin sitä yritettiin suojella. Kolmas lohikäärme vain näytti hampaitaan ja suojeli omia kalojaan. "Anteeksi. Voin jatkaa matkaani, jos olin liian suureksi häiriöksi ja peloitteeksi." Luotikiiski sanoi.

Nimi: Serpentine, erakko (Deen T)

27.09.2018 19:48
"Minusta on parempi kierrellä ympäriinsä, ainakin näin yksin eläessä. Parven kanssa ehkä voisin asettua aloilleen." viimamurska sanoi. "Jahas. Minä kun taas olen tottunut elelemään yksin aloillani. Matkustelen kyllä paljonkin, mutta koteja on yksi vakio. Joskin se on täynnä ärsyttäviä pikku kiusankappaleita..." minä vuorostani sanoin. Vaikutti siltä että asumistottumuksemme ovat melko erilaiset, mutta kerrankos sitä. "Nii jotta mitenkäs tuo kisa. Valmiina? Tarjoan sapuskan sitten tuola perillä." kysyin viimamurska naaraalta ja aloin valmistautumaan lähtöön. Kohta se saisi tutaa potpurini mahdin!

Nimi: Sinisiipi, erakko (Sailukki)

23.09.2018 11:36
Sinisiipi katseli toista lohikäärmettä ihmeissään, kunnes hänen mahansa kurni uudestaan.
"Jos minusta olisi apua, niin kai se sopisi", Naaras sanoi valon raivolle ja toivoi saavansa pian ruokaa. Sitten Sinisiipi tajusi taas unohtaneensa jotain.
"Ja minä olen Sinisiipi", se vielä lisäsi, ja odotti, jos vaikka toinenkin esittäytyisi.

Nimi: Kuunvalo, erakko (Kiiukka)

20.09.2018 17:09
Kuunvalo tarkkaili edelleen Vaihtosiipeä ja ympäristöään. Naaras oli varuillaan, mutta mitä enemmän aikaa kului, sitä varmemmaksi Valon Raivo tuli, että pieni poikanen olisi vaaraton. Vaihtosiipi kysyi, että oliko valkeasuomuinen nähnyt lohikäärmeitä, jotka huolisivat avukseen pienen Vaihtosiiven. Kuunvalo mietti ja naaraalla ei tullut ketään mieleen. Hän kyllä itse saattaisi tarvita jonkinmoista apua, mutta hän ei halunnut Vaihtosiiven poikasta riesakseen. Naaras kyllä halusi joskus tulevaisuudessa omia poikasia, mutta vielä ei olisi sen aika.
"Jos haluat, voit toki auttaa minua saalistamisessa", Kuunvalo vastasi. Nyt poikanen saisi päättä halusiko auttaa vai ei.

Nimi: Sinisiipi, erakko (Sailukki)

16.09.2018 08:33
"No, oletko jossain nähnyt sellaisia lohikäärmeitä, jotka kaipaisivat nälkäisen vahtosiipipoikasen 'avuksi' saalistamaan?" Sinisiipi sanoi toiselle, ei kuitenkaan liian häijysti. Vaikka naaras ei pitänytkään siitä, että toinen uteli, hän ei halunnut olla ilkeä. Saalista ei näkynyt, ne olivat varmaan menneet pesiinsä nukkumaan.

Nimi: Kuunvalo, erakko (Kiiukka)

15.09.2018 19:28
Valkeasuomuisen edestä kuului jälleen puhetta, mutta aika hiljaista sellaista. Pian Kuunvalo näki pienemmän lohikäärmeen edessään ja hän huomasi tämän olevan Vaihtosiipi. Nuori Vaihtosiipi näytti hyvin riutuneelta ja naaras ei osannut arvioida kuinka kauan se enää pärjäisi syömättä. Pienen poikasen inttäminen meni täysin ohi Valon Raivolta, kun tämä mietti miksi Vaihtosiipi oli yksin. Saattoihan se olla, että tämä olisikin väijytys ja muut isommat sekä nälkäisemmät Vaihtosiivet odottaisivat tuolla naamioituneena. Kuunvalo oli koko ajan varuillaan, mutta hän piti huolen ettei näyttänyt sitä vieraalle lohikäärmeelle.
"Mitä sinä teet täällä aivan yksin?" naaras kysyi. Hän yritti saada enemmän tietoa tästä poikasesta ja ehkä selviäisi syy miksi Vaihtosiipi on aivan yksin.

Nimi: Sinisiipi, erakko (Sailukki)

01.09.2018 08:26
Sinisiipi katsoi toista lohikäärmettä, joka ei näyttänyt sekään hyvin syöneeltä. Hänellä ei ollut mitään käsitystä, minkä lajinen toinen oli, mutta rauhallinen se ainakin oli. "Saalistahan pitäisi olla runsaasti", Sinisiipi sanoi puoliksi ääneen. Naaras tajusi unohtaneensa näyttäytyä, ja antoi suomujensa taas vaihtaa väriä normaaliksi.
"Vaikka olenkin hiukan teräväkielinen, ei se tarkoita sitä, että osaisin saalistaa paremmin kuin sinä", naaras sanoi toiselle, ja ajatteli, ettei tämä ollut niin tyhmä, ettei olisi huomannut Sinisiiven olevan vasta poikanen, ja vielä kaiken lisäksi normaalia pienempi Vaihtosiipi. Eikä naaras ollut ikinä saalistanut, hän oli vain saanut syötyä muiden lohikäärmeiden saaliita, joita lojui maassa. Tai tyhmän oloisia kanoja. Olihan Sinisiipi vain alle vuoden ikäinen, vaikka ei se todellakaan muistanut tarkkaa päivää, milloin oli syntynyt. Katsellessaan toista lohikäärmettä, Sinisiipi samalla tarkkaili, jos saaliseläimiä tulisi lisää.

Nimi: Kuunvalo, erakko (Kiiukka)

31.08.2018 16:00
Pensaasta kuului samantapaista vatsan murinaa kuin naaraan omasta vatsasta kuului. Pian sen jälkeen alkoi pensaasta kuulua hyvinkin pisteliäitä sanoja. Toinen lohikäärme raivosi saaliinsa menettämisestä Valon Raivolle. Kuunvalo päätteli, että vieras lohikäärme ei ole kovinkaan isokokoinen. Vihainen se ainakin oli. Eikä sitä voisi tietää, että jos toinen on vaarallinen taikka aggressiivinen. Kuunvalo oli varautunut, mutta hän pysyi tyynen eleganttina. Valkosuomuinen vetäisi syvään henkeä ja sanoi: "Kyllä täällä muillakin on nälkä, mutta minä sentään osaan kieleni kurissa." Hän jäi odottamaan, että toinen vastaisi, mutta jos mitään ei tapahtuisi, niin naaras lähtisi muille maille etsimään ruokaa. Oli jo myöhä ja monet saaliseläimet vetäytyisivät suojaan.

Nimi: Sinisiipi, erakko (Sailukki)

30.08.2018 20:35
Pian Sinisiiven eteen tallusteli pienikokoinen villisika. 'Se on vielä poikanen', naaras mietti, 'mutta se käy hyvin.' Pelkkä ajatus ruuasta sai Vaihtosiiven vatsan kurnimaan. Se valmistautui sylkäisemään otuksen päälle happoa. 'Se varmaan kuuli vatsani', Sinisiipi mietti, 'sillä se näyttää hiukan varautuneelta.' Naaras yritti pitää vatsansakin hiljaa. Äkkiä aivan toisesta suunnasta kuului jonkun toisen nälästä kurniva vatsa, ja jo ennestään säikähtäneen näköinen villisika juoksi röhkien metsään karkuun. 'Tällä kertaa se en kyllä ollut minä', Sinisiipi ajatteli vihaisena. Sen maha tuntui jo kiljuvan nälästä. Jos villisian säikäytti toinen lohikäärme, se saisi kokea hänen raivonsa. Tai ehkä olisi parempi vain pysyä paikoillaan ja odottaa seuraavaa saalista? Sinisiipi ei pitänyt kostamisesta, mutta kun nälkäisen näköinen Valon Raivo ilmestyi metsän siimeksestä, ja tuli vielä hänen pensaansa viereen, hän ei voinut olla tuntematta pientä mielihalua sylkeä happoa tämän niskaan. Naaras kuitenkin tyytyi vain sanoihin.
"Mitä sinä kuvittelet tekeväsi, kun tuolla lailla säikyttelet toisten saaliita?" Sinisiipi antoi raivonsa purkautua ulos. Eiköhän toinen ymmärtäisi, että hän kärsi nälkää. Sinisiipi kun oli niin kamalan laiha, ja melkein joka ikinen minuutti tämän vatsa murisi. Naaras oli myös varautunut, että voisi lentää karkuun, jos toinen olisi vihamielinen.

Nimi: Kuunvalo, erakko (Kiiukka)

25.08.2018 17:00
Valkeasuomuinen naaras seisoi yhä paikoillaan katsellen ympärilleen, jotta hän voisi huomata tulevan vaaran. Valon Raivo haistoi uudelleen ilmaa. Aivan kuin joku toinen lohikäärme olisi lähettyvillä. Kuunvalo lähti hiljaa kävelemään eteenpäin sinisten silmien hohtaessa koleassa kuunvalossa. Oli hiljaista ja ainoa asia, mikä rikkoi sen oli naaraan kurniva vatsa. Nälkä oli koventunut entisestään ja hän alkoi tuntemaan olonsa aika heikoksi. Edellisestä ateriasta oli jo ties kuinka kauan ja energiaa on kulunut paljon enemmän. Kuunvalo oli syönyt aamupäivällä vain pari pientä hopeakylkistä eväkästä ja se ei silloinkaan täyttänyt naaraan vatsaa. Viereisestä pensaasta kuului vaimeaa ääntä, miltei huomaamatonta, mutta naaras tarkka aistisena huomasi sen. Hän harvensi etujalallaan pensasta, mutta ei siellä mitään näkynyt. Kuunvalo jäi kummastuneena tapittamaan pensasta.

Nimi: Sinisiipi, erakko (Sailukki)

19.08.2018 09:24
Pieni vaihtosiipi lensi Lungroven lehtimetsän yläpuolella, ja etsi hyvää paikkaa laskeutua. Naaras lennähti pienellä syöksyllä eräälle aukiolle, ja osuessaan maahan hän vaihtoi suomujensa väriä maastoon sopivaksi. Sinisiipi oli uudella alueella, joten täytyihän sitä olla varautunut. Saalista ei näkynyt, eikä myöskään muita lohikäärmeitä. Naaras käveli varovasti eteenpäin, ja piiloutui erääseen pensaaseen, josta hän näki hyvin, jos jostain tulisi saaliseläin tai toinen lohikäärme. Hän voisi tarpeen tullen pysyä hiirenhiljaa pensaassa.

Nimi: Kuunvalo, erakko (Kiiukka)

18.08.2018 18:07
Valkeasuomuinen valon raivo joi vettä Lungroven edustalla. Hän oli lentänyt jo pitkän matkan ja nälkäkin alkoi kaivertaa vatsaa. Edellisestä ateriasta oli jo aikaa ja pian naaraalla oli jo huutava nälkä. Aurinko oli jo laskenut ja kuu nousi hiljalleen taivaalle. Hento tuulenvire värisytti valon raivoa ja ilma oli selvästi viileämpi kuin päivällä. Kuunvalo katsahti taakseen Lungroven lehtimetsään. Sieltä saattaisi löytää jotain syötävää sekä yöpaikan, naaras tuumi. Tämän ilme kirkastui ja pian hän nousikin siivilleen. Puiden välistä oli aika ajoin vaikeaa pujotella ja naaras joutuikin laskeutumaan. Hän tunsi lehtimetsän pehmeän aluskasvillisuuden jalkojensa alla. Oli jo aika pimeää ainoastaan heikko kuunvalo siivilöityi oksien ja lehtien lävitse. Valon raivo suomujensa värityksen vuoksi oli aika helposti nähtävissä, mutta naaras kyllä osaisi puolustautua, jos tarve sen vaatisi. Kuunvalo haistoi ilmaa ja hän tiesi lähellään olevan muitakin lohikäärmeitä. Valkeasuomuinen kuuli oksien kahinaa ja tuulen ulvontaa. Hän jäi paikoilleen kuin odottaen jotakin.

Nimi: Sinisiipi, erakko (Sailukki)

13.08.2018 16:53
Sinisiipi ei ollut enää saanut unta viimeisimmän heräämisensä jälkeen. Nyt hänellä oli sellainen olo, että hän voisi jopa syödä jotain. Emo ei ollut opettanut häntä saalistamaan, joten Sinisiipi toivoi vain löytävänsä jonkun lohikäärmeen jättämää kalaa, tai parhaimmassa tapauksessa villisian.
"Toisaalta, ei kai saalistaminen voisi olla niin hankalaa", Sinisiipi mietti ääneen, "minullahan on tämä kyky naamioitua. Ja tähän aikaan vuodesta saalista on runsaasti. Itse asiassa, kun oikein miettii, jokin typerä saaliseläin saattaisi kävellä syliini, jos vain pysyn paikoillani. Harmi, etten voi naamioitua samalla kun lennän."
Sinisiipi toteutti suunnitelmansa, ja rupesi makoilemaan hiekassa naamioituneena. Ei kestänyt kauaakaan, kun hyvin pienikokoinen kana kulki suoraan Sinisiipeä päin. Naaras hiipi hiljaa kohti tulevaa saalistaan, mutta viime hetkellä hän liukastui hiekassa, ja kana juoksi hullun lailla takaisin havumetsään, mistä se oli tullutkin.
"Äh", Sinisiipi huokaisi. "Ehkä pitäisi lentää jonnekin muualle, sillä Fyrsekissä ei useimmiten ole niinkään paljoa ruokaa." Kovin kauas naaras ei kuitenkaan jaksaisi lentää, sillä hän oli muutenkin niin pieni, ja heikossa kunnossa nälän vuoksi. Ehkä Lungrovessa olisi enemmän ruokaa?
Sinisiipi päätti lentää Lungroveen, vaikka ei hän hirveästi sen ympäristöstä tiennytkään.

©2018 Dragon Lagoon - suntuubi.com