Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Seikkaile laguunissa

Roolipelaaminen

1. Näin kertauksena, autohittaaminen, metapelaus, muchaus ja teleporttaus ovat kiellettyjä. Tarkista sivulta tietoa, jos et muista mitä ne tarkoittavat.

2. Puhe "lainausmerkkeihin" tai vuorosanaviivan (-) jälkeen. Ajatukset ja teot voi kirjoittaa ilman mitään merkkejä.

3. Aikamuotona voi olla mikä tahansa sinusta tuntuukin luontevalta. Persoonamuoto joko yksikön ensimmäinen tai kolmas.

Tietoja pelistä

Vuodenaika talvi. Vuorilla on jo paljon lunta ja kalansaanti on vaikeampaa. Avomerellä lämpötila melkein pakkasen puolella ja laguunissa vain pari astetta lämmintä. Vuorokaudenaika suurinpiirtein iltapäivä.

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Viiltäjä, erakko (Kiiukka)

08.02.2018 20:37
Viiltäjä katseli tekohymy leväten kasvoillaan Torpedoa, joka nyökytteli pää hieman kallellaan. Varjosiipi tokaisi lyhyesti 'ole hyvä', ennen kuin tämä avasi siipensä ja lähti lentoon. Torpedon kadotessa näkyvistä vaihtosiiven kasvoille tuli omahyväinen virne. Minä tein sen! uros ajatteli voitonriemuisena. Viiltäjä oli onnistunut huijaamaan vähä-älyistä varjosiipeä. Hyvällä tuurilla, jota vaihtosiivellä usein oli, hän ei enää koskaan joutuisi näkemään vilaustakaan Torpedosta. Se kelpaisi enemmän kuin hyvin. Punertavasuomuinen nousi ylös ja venytteli hieman kankeita jäseniään. Viiltäjä kuunteli ympäristöä. Lungrove oli aika hiljainen, jos ei laskettu puiden lehtien kahinaa ja tuulta, joka ujelsi omaa lauluaan. Hän ei haistanut muita lohikäärmeitä, mikä sopikin aivan mainiosti. Nyt voisi etsiä sopivan lepopaikan. Jonkinlainen luola tai puiden suojaama lehto olisi makoisa. Viiltäjä verrytteli siipiään. Hetkessä vaihtosiipi lensikin jo. Hän lenteli puiden oksien alaisuudessa lähellä maan pintaa, lähellä turvaa.

Nimi: Leimusiipi, erakko (Sailukki)

05.02.2018 07:35
"Minullekin sopii hyvin että jäädään tähän joksikin aikaa", Leimusiipi vastasi, kuin ei olisi kuullutkaan Kipinän jälkimmäistä lausetta. Ei hän halunnut ainakaan vielä palata takaisin yksinäisyyteen. Ja itse asiassa - vaikka hän ei ollut sitä sanonutkaan - hänen siipensä olivat hyvin väsyneet. Leimusiipi venytteli loppuun, ja meni takaisin makuulle. Samalla odottaen, että Kipinä sanoisi jotain, Leimusiipi huiskautti hännällään / pyrstöllään pari tulipalloa veteen, ihan vain ajankuluksi. Toinen niistä ei osunutkaan veteen, vaan kallioon, jolla he lepäilivät. Siihen jäi laavamöykky, johon Leimusiipi ei kiinnittänyt huomiota.
"En oikein osaa tähdätä kunnolla..." Se mutisi.

Nimi: Villitorpedo, erakko (Dee)

04.02.2018 14:20
Viiltäjä nuoleskeli huuliaan ilmeisesti herkullisen aterian jäljiltä ja haukotteli.
"Se oli herkullista. Minun täytyy kai nyt mennä lepäämään, jotta tämä jalka paranisi."
Torpedo nyökytteli pää hiukan kallellaan ja kuunteli vielä toisen vilpittömän oloiset kiitokset, ennen kuin tokaisi lyhyesti 'ole hyvä' ja nousi lentoon. Päivän hyvä työ tehty.

Nimi: Jäänsärkijä, erakko (Dee)

04.02.2018 14:17
Simppura näytti innostuneen kalastamisesta, ainakin ajatuksen tasolla ja hihkaisikin heti tahtovansa kokeilla myös. Jäänsärkijä jäi seuraamaan toista pyöreillä, jäänsinisillä silmillään. Simppura matki parhaansa mukaan yön raivon liikkeitä, mutta se ei loiskauttanut vettä läheskään tarpeeksi kovaa eikä saanut ilmaan lennähtäneitä kaloja edes kiinni. Kaiken kukkuraksi värirousku kompastui omiin jaloihinsa pulahtaen rantaveteen. Jäänsärkijä pystyi miltei tuntemaan itsekin toisen häpeän katsoessaan tämän nolostuneen punaisia kasvoja ja suusta karannutta tulipalloa.
"Se... oli jo hyvä yritys", koiras yritti rohkaista, vaikka tiesi olevansa siinä huono, melko suorasanainen kun oli. "Yritä vain uudestaan, eiköhän se mene seuraavalla kerralla jo paremmin."
Kauempana Myrskynsiimes näytti saaneen jo varsin suuren saaliin eväkkäitä. Se näytti myös varsin ylpeältä laskiessaan välipalansa maahan.
"Hyvä saalis, Myrskynsiimes", Jäänsärkijä kehaisi, ajattelematta yhtään sen suuremmin sitä, että Simppura saattaisi tuntea olonsa nyt vielä nolommaksi kun toista oli kehuttu.

Nimi: Kipinä, erakko (Dee)

04.02.2018 14:11
Kipinä ehti juuri saada ateriansa päätökseen, kun Leimusiipi nousikin jo venytellen seisomaan. Virne naamallaan koiras tiedusteli, jäisivätkö he tähän, laguunin rantaan, vai lähtisivätkö taas lentoon, ja mainitsi vielä omien siipiensä olevan hieman väsyneet. Kipinän ei kauaa tarvinnut pohtia.
"Tässähän on varsin hyvä paikka, ja minunkin siipeni ovat väsyneet, joten miksei jäätäisi tähän hetkeksi. Tai siis, saathan sinä lähteä jos tahdot."
Keltasuomuinen yritti ilmaista asiansa tarpeeksi kohteliaasti, jottei Leimusiipi luulisi, että Kipinä yritti vihjata että haluaisi seuralaisensa lähtevän.

Nimi: Salamanisku, erakko (Kiiukka)

12.01.2018 17:01
Sinertävä kalmolietso liiti taivaalla. Kylmä viima värisytti tämän kehoa, mutta lentäminen piti lihakset jokseenkin lämpiminä. Nälkä kaiversi naaraan vatsaa. Olihan hän lennellyt ilmassa jo aika kauan. Kala kelpaisi vatsan täytteeksi. Vesi herahti oitis naaraan kielelle. Hän oli juurikin Lungroven yläpuolella. Sieltä luultavasti saa kalaa, vaikkakin se on talvella vaikeampaa. Samalla voisi sukia suomut kuntoon, lietso ajatteli tyytyväisenä. Hän lähti syöksyyn vedet silmistään valuen. Juuri ennen maanpintaa sinisuomuinen avasi siipensä. Hän tömähti Lungroven kovalle maanpinnalle. Vesi virtasi kirkkaana suoraan kalmolietson edessä. Hän asteli veden lähelle ja katsoi kuvajaistaan ihaillen. Salamanisku joi raikasta ja viileää vettä kuivaan kurkkuunsa. Hän päätti ensin kalastaa ja sitten sukia itsensä kuntoon. Lietso terästi aistinsa ja oli valmiina iskemään kyntensä kalaan.

Nimi: Viiltäjä, erakko (Kiiukka)

12.01.2018 16:39
Pieni varjosiipi vain hymähti vastaukseksi. Viiltäjä ei kuullut sitä kunnolla, koska hän oli niin keskittynyt ateriaansa. Vaihtosiipi näki sivusilmällään Torpedon kallistavan päätään. Punertavasuomuinen ei edes muistanut milloin olisi syönyt näin hyvin. Villisika katsoi lopulta parempiin suihin. Mitään syötävää ei ollut enää jäljellä. Viiltäjä ei ollut vielä ehtinyt miettiä miten hän pääsisi eroon varjosiivestä. Uros nuolaisi huuliltaan villisian rippeitä.
"Se oli herkullista. Minun täytyy kai mennä nyt lepäämään, jotta tämä jalka paranisi", uros sanoi ja haukotteli. Hän toivoi tämän hätyyttävän Torpedon pois. Ja ehkä Torpedo haluaa joskus toistekin auttaa? Ken tietää.
"Kiitos vielä kerran. En olisi selvinnyt ilman sinua", vaihtosiipi sanoi. Mikä ei tietenkään ollut totta. Olipahan uros itse säästynyt vaivalta. Viiltäjä ei sitä itselleen tahdo myöntää, mutta saalistus ei ole hänen vahvin osaamisensa.

Nimi: Myrskynsiimes, erakko (Kiiukka)

11.01.2018 17:31
Myrskynsiimes käänsi katseensa pois vedestä, kun kuuli siipien kahinaa. Simppura ja Jäänsärkijä olivat tulleet alas. Siihen sen enempää huomioimatta, mustasuomuinen jatkoi kalastusta. Yön raivo kuuli valkotäpläisen selittävän kalastusmetodeja. Uros ei tiennyt miksi. Kai nyt kaikki kalastaa osaa? Se on tapa selviytyä. Pian kuului pyrstön läiskäytys vettä vasten. Myrskynsiimes katsoi jälleen kaksikkoon silkasta uteliaisuudesta. Pyrstön läiskäyttäjä oli ollut Jäänsärkijä. Hänellä näet oli suu täynnä hopeakylkisiä eväkkäitä. Myrskynsiimeksen huulille ilmestyi hymyntapainen. Nyt värirouskukin halusi yrittää tätä kalastustapaa, jota Myrskynsiimeskin joskus käytti. Ilmaan lensi vedestä vain pari kalaa Simppuran läiskäytyksellä. Naaras ei onnistunut nappaamaan niitä, vaan hän kompastui rantaveteen. Kuului molskahdus ja sammuvan tulipallon sihahdus. Myrskynsiimes ei nauranut ääneen, mutta hymy nousi melkeinpä korviin asti. Yön raivo nauroi sisäisesti ja uros käänsi katseensa pois kaksikosta takaisin veteen. Suuri kalaparvi ui ohitse ja pari kalaa jopa hyppäsi ilmaan. Nyt olisi hyvä tilaisuus napata suomukkaita. Talvi oli jo pitkällä ja ruoan saanti on tuplasti vaikeampaa kuin normaalisti. Täytyy syödä niin paljon kuin jaksaa. Yön raivo nosti pyrstönsä ilmaan ja läiskäisi täydellä voimalla veteen. Hopeat kyljet kimaltelivat hiipuvassa auringon valossa, kun kaloja lensi maalle henkeään haukkoen sekä sätkien. Koko parvi ei sentään lentänyt maalle, vaan suurin osa pääsi pakoon. Myrskynsiimes pomppasi pystyyn ja lähti keräämään eväkkäät suuhunsa. Uroksen suu oli täynnä hopeakylkisiä kaloja, kun hän asteli aikaisemman kalan luokse, jonka hän oli saanut. Hän laski kalat suustaan maahan ja tummanpuhuva yön raivo olikin ollut varsin huvittavan näköinen kalat suussaan. Nyt Myrskynsiimes katsoi kumpaakin lohikäärmettä vuorotellen pieni pilke silmäkulmassaan.

Nimi: Leimusiipi, erakko (Sailukki)

02.01.2018 11:24
Leimusiipi odotti vielä, kun Kipinä söi hänen jakkiaan loppuun, ja nousi sitten venytellen seisomaan.
"Jäädäänkö tähän, vai lähdetäänkö taas lentoon?" koiras kysäisi virnistäen. "Minun siipeni ovat hiukan väsyneet, mutta eihän mikään pikku lento pahaa tee."

Nimi: Simppura, erakko (Minttu)

02.01.2018 10:29
Simppuran kasvoille levisi leveääkin leveämpi hymy, kun Jäänsärkijä selitti kalastusmetodeita selvällä innolla. Tulipallokin katosi jonnekin. Naaras ihaili valkotäpläistä suuresti, se tuntui osaavan ja tietävän aina kaiken, eikä ollut semmoinen äkäpussi kuin Myrskynsiimes. Demostraatioksi sinisilmäinen yön raivo vielä loiskautti vettä pyrstöllään niin, että ilmaan lensi kunnon parvi kaloja. Koiras nappasi niistä muutaman suuhunsa ja näytti varsin huvittavalta suu täynnä kiiltäväkylkisiä eväkkäitä.
"Minäkin kokeilen!" Simppura intoili. Sekin loiskautti vettä pyrstöllään, muttei saanut liikkeeseen juurikaan voimaa, jolloin ilmaan lennähti vain pari hassua kalaa. Värirousku yriti napata ne hampaillaan, mutta kompastui jalkoihinsa ja molskahti rantaveteen. Se oli syvempää kuin päälaguunissa, mutta hitusem lämpimämpää. Jalat ylsivät silti pohjaan. Simppura punastui jälleen ja olisi vain halunnut vajota maan alle. Se sylkäisi suuren tulipallon veteen, joka sihahti hetkessä sammuksiin. Sateenkarenvärinen huokaisi syvään. Oppisiko se koskaan edes kalastamaan?

Nimi: Kipinä, erakko (Dee)

01.01.2018 23:49
Leimusiivelle syöminen kävi varsin hyvin ja hän alkoikin heti syödä toista jakeistaan. Kipinä käännähti ympäri ja alkoi repiä paloja omastaan, eikä mennyt kauaa kun herkullisista herkullisin jakki oli syöty. Olihan se hiukan harmi, jakit kun olivat niin hyviä. Leimusiipi oli myös syönyt toisen jakeistaan jo.
"Jos sinulla on vielä nälkä, voit hyvin syödä tuon. Minun nälkäni taisi jo kaikota", tämä totesikin yllättäen ja tökkäsi jäljelle jäänyttä jakkiaan Kipinää päin. Naaras katsoi jakkia hämmentyneenä. Vau, olipa toinen antelias, eihän tuollaisesta lahjasta voisi kieltäytyä.
"Kiitos, jakki kelpaa aina vaikkei minullakaan nälkä enää ole."
Kipinä oli yhtä hymyä tuhotessaan hampaillaan vielä viimeisenkin jakin. Nam.

Nimi: Leimusiipi, erakko (Sailukki)

01.01.2018 22:48
Leimusiipi lensi puuskuttaen Kipinän perässä, kantaen kahta pienikokoista jakkia kynsissään. Ovat kyllä aika painavia olentoja, se ajatteli toistamiseen.
"Aletaanko syödä sitten?" Kipinä oli jo laskeutunut maalle, ja kääntyi katsomaan lajitoveriaan hymyillen hiukan.
"Juu", Leimusiipi vastasi lyhyesti ja ytimekkäästi, käyden samalla syömään omaa jakkiaan. Kun koiras oli syönyt, hän kääntyi katsomaan Kipinään päin.
"Jos sinulla on vielä nälkä, voit hyvin syödä tuon", hän sanoi tökäten jakkia naarasta päin.
"Minun nälkäni taisi jo kaikota".

Nimi: Jäänsärkijä, erakko (Dee)

01.01.2018 21:57
Simppura paljasti, ettei oikein osannut kalastaa ja pyysi apua siihen, vaikuttaen nolostuneelta. Jäänsärkijä katsoi toista pää kallellaan.
"No mutta totta kai voin auttaa", yön raivo virnisti silmät kiiluen. Oi, Jäänsärkijä kertoisi kalastustaktiikastaan niin mieluusti. Pääsisipähän vähän loistamaan valokeilassa vaihteen vuoksi.
"Kalastamiseen on monia tapoja. Yleensä joko syöksyn taivaalta suoraan veteen ja nappaan kalan hampaisiini tai väijyn veden luona odottamassa kalaparvea ja nappaan sitten niitä kynsilläni. Joskus saatan myös läiskäyttää vettä pyrstölläni, jolloin kalat lentävät ilmaan ja ne on helppo napata", Jäänsärkijä aloitti ja demonstroi heti puheensa jälkeen viimeisimmän kalastustavan pamauttaen veden kirkasta pintaa pyrstöllään. Ilmaan lensikin heti muutama kala, joista pari yön raivo sai napattua suuhunsa. Se virnisti kalat suussaan, tietäen näyttävänsä huvittavalta.

Nimi: Kipinä, erakko (Dee)

01.01.2018 21:50
Leimusiipi näytti hyväksyvän Kipinän idean ja lähtikin saman tien lentoon löydettyään tiensä vuoren reunalle. Siispä Kipinä seurasi perässä jakki edelleen kynsissään ja pujotteli pilvien välissä lajitoverinsa perään. Tämä katsoikin juuri taakseen, varmaan nähdäkseen Kipinän. Lieskahännillä ei kestänyt kauaa laskeutua korkeuksista rannalle, eihän kumpikaan niistä pitänyt korkeista paikoista, joten Kipinä pudotti nyt saaliinsa rantaan ja loikki veden ääreen katsomaan peilikuvaansa.
"Aletaanko syödä sitten?"
Keltainen lieskahäntä kääntyi katsomaan taaksensa jäänyttä (?) Leimusiipeä ja hymyili vienosti.

Nimi: Villitorpedo, erakko (Dee)

01.01.2018 21:45
Hetken ajan Viiltäjä katseli Torpedon juuri tuomaa villisikaa, kunnes kiitteli ja totesi olevansa ikuisesti kiitollinen. Vaihtosiipi jopa hymyili ennen kuin alkoi syödä saalista.
"Todella herkullista!" tämä kehui ja jatkoi ruokailua. Torpedo kallisti päätään.
"No, hyvä että kelpaa", varjosiipi hymähti vaivautuneena. Ei kai se nyt noin iso urakka ollut, että siitä ihan ylistää tarvitsisi. Toisaalta, mitenhän Viiltäjä olisi pärjännyt ilman Torpedon apua? Ei mitenkään, Torpedo tajusi ja päätti olla hiljaa. Hän jäikin hetkeksi tuijottamaan villisikaa, joka olisi varmasti pian kadonnut kokonaan parempiin suihin.

©2018 Dragon Lagoon - suntuubi.com