Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Seikkaile laguunissa

Roolipelaaminen

1. Näin kertauksena, autohittaaminen, metapelaus, muchaus ja teleporttaus ovat kiellettyjä. Tarkista sivulta tietoa, jos et muista mitä ne tarkoittavat.

2. Puhe "lainausmerkkeihin" tai vuorosanaviivan (-) jälkeen. Ajatukset ja teot voi kirjoittaa ilman mitään merkkejä.

3. Aikamuotona voi olla mikä tahansa sinusta tuntuukin luontevalta. Persoonamuoto joko yksikön ensimmäinen tai kolmas.

Tietoja pelistä

Vuodenaika talvi. Vuorilla on jo paljon lunta ja kalansaanti on vaikeampaa. Avomerellä lämpötila melkein pakkasen puolella ja laguunissa vain pari astetta lämmintä. Vuorokaudenaika suurinpiirtein iltapäivä.

 1  2  3  4  5  6  7  > [ Kirjoita ]

Nimi: Leimusiipi, erakko (Sailukki)

12.12.2017 22:25
Leimusiipi kuuli Kipinän lentävän jo lähemmäs, ja huokaisi helpotuksesta.
"Olin jo tosi huolissani, että olisit eksynyt lopullisesti tuonne lumimyräkkään! Ei kun siis... Ei mitään", Leimusiipi punastui taas hiukan. Eihän hän vielä tuntenut Kipinää kunnolla. Olihan naaras ihan mukavaa seuraa.
"Huh! Luulin jo etten koskaan löytäisi sinua", Kipinä sanoi hänkin helpottuneena kuuloista. "Lähdetäänkö pois täältä?" Tämä kysyi, ennen kuin Leimusiipi ehti sanoa mitään. "Tahdon vain lämpimään, lieskahäntää ei ole tarkoitettu vuorille talvella."
"Minulle sopii hyvin", koiras sanoi hänkin huomatessaan, kuinka kylmissään oli.
"Sinä voit päättää että mihin mennään. Minulta on ideat hiukan lopussa", Leimusiipi naurahti hiukan, ja odotti Kipinän vastausta.

Nimi: Varjokatve, erakko (Dee)

11.12.2017 17:42
Varjokatve heräsi pieniltä päivätorkuiltaan tulivuoren juurelta nälkä erittäin ikävästi vatsassa muristen. Siispä kolmoisisku nousi saman tien lentoon siivet levällään ja suuntasi kohti Lianan etelärantaa. Kampbesta löytyi aina kalaa, jopa talvisin, joten Varjokatve pystyi jopa luvata itselleen saavansa syömistä aivan pian. Tulivuoren luota ei ollutkaan pitkä matka laguunin luo, ja nälkäinen Varjokatve saattoi jopa haistaa kalan päästessään vihdoin viidakon reunamille. Kala ei kuitenkaan ollut ainoa, mitä kolmoisisku haistoi. Laguunin rantavedessä seisoi vaalean laventelinsininen kalmolietso, joka näytti olevan samalla asialla kuin Varjokatvekin. Kolmoisku liiteli lähemmäs, pää uteliaasti kallellaan ja lopulta laskeutui itsekin veteen varovasti, ettei roiskisi vettä liikaa. Sanomatta mitään näin varmuuden vuoksi hän alkoi nyt tuijottaa vettä etsien sieltä kalaa. Vieras saisi itse avata keskustelun, jos olisi juttutuulella.

Nimi: Villitorpedo, erakko (Dee)

11.12.2017 17:20
Kauaa ei Villitorpedolla mennyt, kun se oli jo saanut yhden villisian pyydystettyä. Loppu lauma juoksi kauhun vallassa röhkien jossain kauempana, mutta niistä ei varjosiipi enää välittänyt. Sen kun vain menivät, tässä yhdessä olisi toivottavasti kyllä tarpeeksi ruokaa jopa suurelle vaihtosiivelle. Siispä Torpedo lähti lentämään Viiltäjän hajun suuntaa kohden villisika kynsissään, tosin melko hitaasti edeten, olihan villisika miltei sen itsensä kokoinen. Sitä paitsi ei ollut hyvä kuluttaa voimiaan loppuun vaivaisen saaliin takia, varsinkaan kun sitä oltiin viemässä toiselle lohikäärmeelle! Torpedo katseli metsäisiä maisemia hyväntuulisena ja pohti siinä samalla, milloin se mahtaisi törmätä seuraavaan lohikäärmeeseen. Viiltäjäkin vaikutti kyllä melko mukavalta. Ehkä vaihtosiivestä saisi seuraa vielä pidemmäksi aikaa, tai jopa kaverin?

Nimi: Jäänsärkijä, erakko (Dee)

11.12.2017 17:15
Jäänsärkijän kommenttiin perille pääsystä Simppura ei kommentoinut mitään, mutta Myrskynsiimes vaikutti hiukan äkäiseltä.
"Hyvä vain. Mitä nopeammin saan vatsani täyteen sen parempi", tämä tokaisi ja mutisi perään vielä jotain, mistä Jäänsärkijä ei saanut selvää. Valkotäpläisen todettua, että toiset kyllä osaisivat itsekin pyydystää kalansa, ei Simppura vieläkään sanonut mitään.
"Tietenkin. En minä mikään poikanen ole", edelleen ehkä hiukan ärtynyt Myrskynsiimes totesi ja lähti saman tien syöksyyn kohti Flairargelin rantaa. Jäänsärkijä räpytteli silmiään lajitoverinsa aiheuttaman ilmavirran lennähtäessä kasvojaan kohden ja näytti yllättyneeltä.
"Ajattelin kyllä, että saalistaisimme tässä merellä, mutta jospa tuoltakin jotakin löytyisi. Eiköhän hän tiedä, mitä tekee", yön raivo mietiskeli ääneen katsoen Simppuraa.
"Toivottavasti en pahastunut kun riitelimme, mutta minusta kukaan ei ansaitse tuollaisia kommentteja", se vielä jatkoi hetken päästä äänessään hiukan vihainen sävy. Samalla se toivoi myös, ettei ollut hermostuttanut lajitoveriaan liian pahasti. Ei olisi mukavaa olla kenenkään vihollislistalla...

Nimi: Kipinä, erakko (Dee)

11.12.2017 17:09
Kipinä havahtui ajatuksistaan, kun kuuli taas jonkun huutavan nimeään.
"Kipinä! OLEN TÄÄLLÄÄÄÄÄ!!!" joku huuteli, ja Kipinä päätteli sen olevan Leimusiipi, joka oli löytänyt lähistölle, "huuda jos kuulet minua!"
Kipinä lähti räpyttelemään matalalla lentäen kohti käheältä kuulostavaa Leimusiiven ääntä ja pian toinen ilmestyikin näkyviin sumun ja lumen keskeltä. Kipinä pudotti jakkinsa maahan tämän eteen.
"Huh! Luulin jo etten koskaan löytäisi sinua", naaras päivitteli helpottuneena ja laskeutui maahan hytisten. "Lähdetäänkö pois täältä? Tahdon vain lämpimään, lieskahäntää ei ole tarkoitettu vuorille talvella."

Nimi: Myrskynsiimes, erakko (Kiiukka)

06.12.2017 13:40
Myrskynsiimeksen kommenttiin Simppurasta Jäänsärkijä vastasi vain tuhahtamalla. Yön raivo oli valmiina puolustautumaan Jäänsärkijän piikikkäisiin sanoihin, jotka heikensivät urosta pala palalta, mutta henkisesti ne myös vahvistivat. Valkotäpläinen oli hiljaa, mutta ei sekään kauaa jatkunut. Jäänsärkijä puolusti Simppuraa ihan tosissaan.
"Voi ei tietenkään, mutta...", Myrskynsiimes ei vaivautunut sanomaan uutta kommenttiaan värisrouskusta. Se jäisi myöhemmälle, jos tarve vaati. Hän ei voinut käsittää miten valkotäpläinen lajitoveri voi puolustaa Simppuraa. Ehkä Jäänsärkijä valehteli, että oli tavannut värirouskun vasta tänään. Se oli hyvin mahdollista. He olivat kuulemma pian perillä.
"Hyvä vain. Mitä nopeammin saan vatsani täyteen sen parempi", yön raivo tokaisi. "sekä pääsen eroon teistä kahdesta", uros mutisi hyvin hiljaa, uskoen että kaksikko ei kuulisi sitä. Simppura oli valahtanut paljon alemmas kuin kaksi yön raivoa.
Siivet eivät jaksa kantaa! Myrskynsiimes ajatteli huvittuneena suupielet kohoten ylöspäin. Jäänsärkijä huomautti nyt paljon rauhallisempaan sävyyn, että he osaisivat kyllä kalastaa itsekin.
"Tietenkin. En minä mikään poikanen ole", uros sanoi myös rauhallisemmin, mutta ärtyvyys oli kuultavissa tämän äänessä. Myrskynsiimes lähti kevyeen syöksyyn. Hän heilautti siipiään niin, että pienimuotoinen ilmavirta osui kaksikkoon. Hän laskeutui tömähtäen Smukin lehtien peittämälle maalle. Hohtoleväjoki kimalteli yön raivon toisella puolen. Siellä näytti oleskelevan yksi painajainen. Myrskynsiimes ei kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota, vaan uros lähti kävelemään virtaavaa jokea kohti. Hän istahti rannalle ja katsoi vedestä heijastuvaa kuvajaistaan. Kauempana joen päällä oli sametin ohut jääkerros. Mustasuomuinen uros jäi katsomaan veteen valmiina nappaamaan kalan.

Nimi: Viiltäjä, erakko (Kiiukka)

06.12.2017 11:58
Varjosiipi virnuili hieman vaivaantuneena Viiltäjän kehuun. Uros luuli menneensä liian pitkälle. Hänen onneksensa, kuitenkin lopulta Torpedo röyhisti rintaansa. Viiltäjä katsoi Torpedon peruuttamista ja lentoon lähtemistä. Pieni varjosiipi pujotteli puiden lävitse matkaten eteenpäin. Punertavan vaihtosiiven kasvoille tuli omahyväinen virne. Tietenkin vasta sitten, kun hän ei enää nähnyt tai kuullut Torpedoa. Voi, että kun hän rakastikin itseään.
Ja näin se homma hoituu! Viiltäjä ajatteli voitonriemuisena pienesti hykerrellen. Enää täytyy päästä eroon siitä kiusankappaleesta. Vaihtosiipi tiesikin jo miten. Viiltäjä saattoi jo maistaa herkullisen villisian lihan. Hän nuolaisi huuliaan vatsa kuristen.

Nimi: Simppura, erakko (Minttu)

06.12.2017 07:47
Simppura ei oikein pitänyt siitä, että nyt yön raivot piikittelivät ja kinastelivat kuin mitkäkin riitapukarit, mutta kaikkein vähiten naaras piti siitä, että aiheena oli se itse. Värirousku ei kuitenkaan kehdannut sanoa mitään väliin, ettei lohnari taas olisi nolannut itseään perin pohjin. Sitä alkoi muutenkin väsyttää niin pitkä ja nopeatempoinen lentomatka, joten naaras valahti pakostakin hiukan matalammalle. Simppura huomasi seurueen saapuneen määränpäähänsä, joka sai pienen hymyn leviämään sen kasvoille.
"Osaatte varmasti itse pyydystää kalaa, joten siitä vain. Olkaa hyvät", värirousku saattoi kuulla Jäänsärkijän toteavan, nyt jo hiukan rauhallisempaan äänensävyyn. Oikeastaan Simppura ei ollut ollenkaan varma, miten kaloja pyydystettäisiin oikeaoppisesti, sillä oli vain oma omituinen ja hankala tapansa sitä varten. Naaras olisi halunnut kysyä sitä Jäänsärkijältä, mutta ensin Myrskynsiimeksen oli häivyttävä. Simppura ei halunnut osoittaa olevansa heikko, ei ikimaailmassa!

Nimi: Leimusiipi, erakko (Sailukki)

05.12.2017 23:12
Leimusiipi käveli eteenpäin lumisateessa pitäen jalkaansa naaman edessä, välttyäkseen lumen naamalle lentämisestä.
"LEIMUSIIPI!" koiras oli kuulevinaan Kipinän huutelua, ja huusikin:
"Kipinä! OLEN TÄÄLLÄÄÄÄÄ!!!" Leimusiipi huusi, ja jatkoi vielä varmuuden vuoksi:
"Huuda, jos kuulet minua!" lieskahäntä kähisi lumimyräkässä.

Nimi: Kipinä, erakko (Dee)

05.12.2017 23:01
Kipinä lensi mahdollisimman matalalla ja mietti turhautuneena vihaavansa tuulta, joka juuri tälläkin hetkellä puhalsi lunta suoraan vasten lieskahännän naamaa. Juuri tämä tuuli vaikeutti näkemistä aika paljon ja Kipinä pelkäsikin vähän, että tuuli puhaltaisi hänetkin kumoon.
"LEIMUSIIPI!" naaras jatkoi kuitenkin sinnikkäästi huutelua ja oli jopa hetken ajan kuulevinaan omaa nimeänsä huudettavan. Kuunnellessaan uudelleen ei Kipinä kuitenkaan kuullutkaan mitään, joten se totesi itsekseen vain kuulleensa harhoja. Toivottavasti joku löytyisi pian, alkoihan tässä rohkeampaakin lohikäärmettä jo pikku hiljaa karmimaan.

Nimi: Leimusiipi, erakko (Sailukki)

05.12.2017 22:57
Ilta alkoi jo hämärtää, eikä Kipinä ollut vieläkään palannut. Oliko tämä joku huono pila? Tai ehkä naaras ei vain pitänyt Leimusiiven seurasta? Tai oliko tämä eksynyt matkalla lumimyräkässä. Leimusiipi oli juuri nousemassa ilmaan, kun ajattelinkin, että entä jos tulisi kova tuuli, ja pyyhkäisisi koiraan johonkin. Eikä tämä pitänyt korkeuksista. Sitten tämä lähtikin kävellen etsintäreissulle.
"KIPINÄ! Missä sinä oleeeett???"

Nimi: Kipinä, erakko (Dee)

05.12.2017 22:47
Viimein Kipinä löysi tiensä jakkien luokse. Noin kymmenpäinen lauma oli sammuttelemassa janoaan lumella ja niiden sitä mutustaessa kuuluikin melkoinen narina ja rouske, mistä johtuen Kipinää hiukan nolotti, ettei hän heti ollut löytänyt jakkien luo. Siinä sitä kuitenkin nyt oltiin. Saalistuksesta selvittiin helposti, Kipinä eristi parhaan yksilön pois lauman luota ja nosti sen teurastuksen jälkeen ilmaan kynsillään. Nyt täytyikin enää palata takaisin Leimusiiven luo, mutta sitä ennen Kipinällä oli yksi ongelma. Lisääntynyt lumisade ja vankasti puhaltava tuuli olivat kadottaneet kaikki hajujäljet, eikä lieskahäntänaaraalla ollut siis nyt mitään hajua, missä he olivat juuri tavanneet jonkin aikaa sitten. Kaiken kukkuraksi ei kai menisi enää kauaa, kun hämärä alkaisi laskeutua. Kipinä murisi itsekseen turhautuneena.
"LEIMUSIIPI! MISSÄ OLET?"

Nimi: Leimusiipi, erakko (Sailukki)

05.12.2017 22:37
Leimusiipi palasi takaisin aloituspaikat kantaen mukanaan paria jakkia. Ovat kyllä aika painavia olentoja, koiras mietti siistiessään lumeen pientä puhdasta länttiä ja laskiessaan jakit varovasti maahan. Hän oli luullut olevansa myöhässä, mutta näköjään Kipinä ei ollut vielä tullut. Toivottavasti hänelle ei ollut käynyt mitään!

Nimi: Hohtoliekki, erakko (Sailukki)

05.12.2017 22:31
Hohtoleväjoen toisella puolen oli selvästi enemmänkin levää, joten Hohtoliekki joikin vielä hiukan lisää. Ehkäpä olisi hauskaa joskus käydä vähän kauempanakin. Oli aika tylsää vain kökötellä yksin Smukilla.

Nimi: Kipinä, erakko (Dee)

05.12.2017 22:29
Leimusiivellä oli heti ehdotus, kun Kipinä ei hetkeen löytänyt jakkeja: lieskahännät lähtisivät omiin suuntiinsa ja tapaisivat pian samalla paikalla. Kipinä ei ehtinyt edes avata suutaan, kun Leimusiipi oli jo lähtenyt, joten se tyytyi kohtaloonsa pyöritellen päätään huvittuneena ja lähti jäljittämään lempiruokaansa. Ilmeisesti Kipinän suunta oli kuitenkin huonompi, sillä hän joutui etsimään melkoisen pitkään, ennen kuin sai edes pienen idean siitä, missä jakkeja saattaisi olla.
"Toivottavasti Leimusiipi ei joudu odottamaan pitkään", naaras mutisi itseksen lähtiessään hiljaa jäisen tuulen kuljettamana liidellen kohti jakkien tuoksua. Hänellä voisi nimittäin kestää tässä vähän pidempään kuin oli tarkoitus...

©2017 Dragon Lagoon - suntuubi.com