Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Seikkaile laguunissa

Roolipelaaminen

1. Näin kertauksena, autohittaaminen, metapelaus, muchaus ja teleporttaus ovat kiellettyjä. Tarkista sivulta tietoa, jos et muista mitä ne tarkoittavat.

2. Puhe "lainausmerkkeihin" tai vuorosanaviivan (-) jälkeen. Ajatukset ja teot voi kirjoittaa ilman mitään merkkejä.

3. Aikamuotona voi olla mikä tahansa sinusta tuntuukin luontevalta. Persoonamuoto joko yksikön ensimmäinen tai kolmas.

Tietoja pelistä

Vuodenaika kevät. Lumikasat vuorilla ovat madaltuneet. Lämpötila pyörii nollan molemmin puolin ja kalat sekä muu saalis alkavat lisääntyä. Vuorokaudenaika on iltapäivä, aurinko ei ole vielä laskenut.

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Light, erakko (Lukutoukka)

25.04.2018 07:51
Salamanisku kysyi, miksi aliarvioin itseni. Tiesin tähän hyvin vastauksen, mutta sitä en kertoisi kenellekkään. Naaras lohikäärme ei kumminkaan liikkkunut ja odotti selvästi vastausta.
"Pitkä tarina," sanoin kömpelösti. Yhtäkkiä halusin paeta tätä tilannetta, mutta mitä tekisin? Vesi oli mukavan viileää tänään, ajattelin ja sain idean. Kalmolietso ei selvästi pitänyt vedestä kaamean paljon. Voisin vain sukeltaa ja uida kauemmaksi.
"Menen nyt," sanoin äkisti Salamaniskulle ja sukelsin mahdollisimman varovaisesti, jotta kalmolietso ei kastuisi. Sukelsin syvälle pinnan alle ja nautin kauniista, vesisestä maisemasta. Näky sai minut myös hieman surulliseksi. Se muistutti entistä kotiani paljon. Mutta sinne en voisi mennä enää ikinä. Minut nyljettäisiin elävältä.

Nimi: Salamanisku, erakko (Kiiukka)

17.04.2018 18:17
Harhauttaja vastasi terävästi, että halusiko muka kukaan parveensa näin isoa lohikäärmettä. Salamanisku yllättyi vastauksesta ja naaras meni hieman hämilleen. Hetken kuluttua kalmolietso kurtisti aavistuksen verran kulmiaan. Hän ei hyväksynyt tuollaista vastausta. Miksi harhauttaja uros aliarvio itseään? Naaras ei ollut varma, mutta siltä se tuntui. Light ei vastannut enää mitään, oli hiljaa vain. Nyt olisi siis lietson vuoro puhua ja esittää kantansa asiaan.
"Miksi sinä noin sanot?" naaras tivasi. "Sinä taidat yleistää. Eivät kaikki välttämättä noin sano tai ajattele. Ihmettelen vain, että aliarvioit itseäsi ja pidät huonompana kuin muut", Salamanisku sanoi. Se jää nähtäväksi miten uros reagoi tähän. Sinisuomuisella olisi vielä paljon muutakin mitä hän voisi sanoa, mutta kerrankin naaras malttoi pitää suunsa kiinni ja odottaa mitä Ligth vastaisi. Paikoillaan lentäminen alkoi jo väsyttää siipiä ja pian olisi kiva laskeutua kuivalle maaperälle.

Nimi: Light, erakko (Lukutoukka)

08.04.2018 13:44
Salamanisku vastasi olevansa parveton. Tämä kuitenkin kysyi saman kysymyksen minulta. Mietin hetken, ennenkuin vastasin.
"Mitäs luulet? Haluaako kukaan parveensa näin isoa lohikäärmettä?"
Mitäs sitten sanoisin. En keksinyt enempää kysyttävää. Tuuli ujelsi kauempana. Lintuja lensi yläpuolellamme. Tänään oli todella kaunis päivä.

Nimi: Salamanisku, erakko (Kiiukka)

08.04.2018 12:29
Harhauttaja näytti tyytyväiseltä. No ei mikään ihme, olihan uros möhlinyt asiat aika pahasti, mutta hän sai ne sitten kuin ihmeen kaupalla korjattua. Light kysyi oliko kalmolietso jossakin laumassa. Miksiköhän se nyt kiinnostaa? naaras ihmetteli. Uros lisäsi vielä varovasti, ettei ole pakko vastata.
"En tällä hetkellä kuulu mihinkään parveen. En kuitenkaan vastusta sitä ajatusta, että joskus kuuluisin", Salamaisku vastasi. "Entä sinä?" naaras esitti puolestaan vasta kysymyksen. Olisihan sitä kiinnostavaa tietää jotakin uudesta tuttavastaan.

Nimi: Light, erakko (Lukutoukka)

07.04.2018 11:19
Katselin tyytyväisenä Salamaniskua. Olin todistanut pystyväni tekemään jotain hyödyllistä. Naaras jopa pahoitteli käytöstään ja sai suunsa menevän hymyn tapaiseen. Yllättäen minua kiinnosti kalmolietson tausta. Luulisi tämän olevan jossain laumassa.
"Muutes, oletko jossain laumassa? Ei ole pakko vastata, kunhan vain kysyn," sanoin varovasti. Tiedän nyt jo hyvin naaraan hieman tulisen piirteen. En halua hänen suuttuvan uudestaan.

Nimi: Salamanisku, erakko (Kiiukka)

06.04.2018 17:57
Salamanisku katsoi edelleen tuimasti suurta harhauttajaa, joka näytti vaipuneen mietteisiinsä. Hetken päästä uros käski kalmolietson odottaa. Salamanisku ei ehtinyt sanoa sanaakaan, kun Light sukelsi jo pinnan alle. Mokomakin! Mistä tiedän, ettei herra kalojen säikäyttäjä vain lähde lipettiin! Eihän sitä voisi ikinä tietää, jos uros haluaisi päästä helpolla. Jos hän niin tekisi, voi silloin Salamanisku suuttuisi ja kunnolla. Se tuntui ikuisuudelta, mutta Light vihdoin nousi pintaan räiskäyttämättä pisaraakaan naaraan päälle. Lietso huokaisi helpotuksesta. Harhauttaja heitti ilmaan mehevän lohen ja Salamanisku nappasi sen kynsillään. Sinisuomuinen heitti sen uudelleen ilmaan ja hän nielaisi hopeakylkisen kalan parempiin suihin. Naaras nuolaisi kalanrippeet suupieliltään ja nälkä helpotti. Ruoka lämmitti vatsaa mukavasti ja olo tuntui mukavan kylläiseltä.
"Kiitos Light", Salamanisku sanoi. "Olen pahoillani, jos hieman ärhentelin sinulle. Se taisi vain johtua siitä, kun olin niin nälkäinen", naaras sanoi ja katsoi harhauttajaa pahoittelevasti. "Tiedät kai sanonnan. Mitä parempi ruoka, sitä parempi mieli", kalmolietso sanahti ja pieni hymyntapainen ilmestyi naaraan suupielille.

Nimi: Myrskynsiimes, erakko (Kiiukka)

06.04.2018 17:40
Jäänsärkijä kehui vuolaasti värirouskun saalista. Tämä lennähti Simppuran vierelle ja väläytti lämpimän hymyn. Myrskynsiimes tuhahti, mutta ei edelleenkään kommentoinut asiaa. Nälkä oli jo kova ja tummanpuhuvan yön raivon vatsa kurisi jo äänekkäästi. Hän heilautti pyrstöään yrittäen peittää kovaäänisen mourunnan. Se oli selvä merkki, että nyt olisi aika syödä. Uroksen silmät laajenivat miltei yhtä suuriksi kuin kuu, kun valkotäpläinen lajitoveri ehdotti saaliiden jakamista keskenään. Äänensävy oli hyvin suostutteleva. Jäänsärkijä vielä lisäsi, että siitä kyllä riittäisi kaikille. Myrskynsiimes siristi silmiään ilmaisten tyytymättömyyttään. Se olisi hyvin epäreilua, jos saaliit jaettaisiin. Simppura oli saanut vain yhden pienen eväkkään. Jako olisi epäreilu. Eri asia olisi, jos kalat jaettaisiin tuttujen kesken, mutta kun kyseessä oli melkein tuiki tuntemattomat lohikäärmeet, se ei vain sopisi. Yön raivon huomio kiinnittyi Simppuraan, kun tämä alkoi piipittämään jotain. Sanoista sai hädin tuskin selvää, mutta ilmeisesti värikkäälle lohikäärmeelle sopi Jäänsärkijän ehdotus. Myrskynsiimes aikoi myös esittää kantansa asian suhteen. Ehkä nyt vain hieman hienovaraisemmin kuin aikaisemmin.
"On hienoa, kun ajattelet kaikkia Jäänsärkijä", uros sanoi ja nyökkäsi sinisilmäiselle urokselle. "Mutta ymmärrät varmaan, että saaliiden jako olisi hyvin epäreilua. Näillä kaloilla täytyisi pärjätä kauan ja nyt riistaa on niukemmin kuin yleensä", yön raivo sanoi varmasti ja hän uskoi, että esitti asiansa tarpeeksi hyvin. Riistaa tulisi enemmän, kun kevät on pidemmällä, mutta siihen on vielä aikaa.
"Esitin kantani ja toivon, että ymmärrätte", Myrskynsiimes lisäsi. Hän osoitti sanansa ennemminkin Jäänsärkijälle, koska hän sitä oli ehdottanutkin ja Simppura oli saanut vain yhden ainoan kalan.

Nimi: Light, erakko (Lukutoukka)

04.04.2018 20:14
Katselin Salamaniskua. Hän oli yhäkin nyrpeissään kalojen säikyttämisestä, vaikka näyttikin hieman rennommalta. Mietin asiaa. Oli todellakin minun syyni, että kalat säikähtivät. Ehkäpä minun pitäisi tehdä jotain korvaamaan kalan. Tai miksi en vain hankkisi kalaa hänelle? Pitäisi vain mennä erittäin syvälle, mutta kai minä voin tehdä sen.
"Odota hetki," sanoin kalmolietsolle ja sukelsin varovasti veden pinnan alle.
Siellä oli jo hieman pimeää, mutta eteensä ainakin näki. Uin suoraan pohjalle. Siellä en nähnyt kaloja, paitsi yhden. Se oli lohi. Mukavan kokoinen. Kala ei yrittänyt liikkua. Huomasin sen olevan jummissa hiekassa. Yksin kertaisesti menin sen luokse ja tapoin sen. Nousin pinnalle kalan pyrstö suussani.
Nousin pinnalle yrittäen olla räiskyttämättä vettä Salamaniskun päälle.
"Tässä," sanoin hänelle ja heitin kalan ilmaan. Kalmolietson pitäisi saada se helposti kiinni.

Nimi: Salamanisku, erakko (Kiiukka)

04.04.2018 19:49
Harhauttaja katsoi naarasta tyynen rauhallisesti. Valkeasuomuinen sanoi nimekseen Light. Salamaniskun mielestä se ei ollut mitenkään erikoinen nimi, mutta se tosiaan sopi harhauttajalle hetken tarkastelun jälkeen. Light sanoi ettei ole hänen ongelmansa jos lietso ei saanut kalaa. Naaras pyöräytti vain silmiään. Miten Light kehtaa väittää niin. Hän vielä lisäsi, että muualtakin saa kalaa.
"Hmm, mietitäänkö hetken. Sinähän ne kalat säikäytit", Salamanisku tuhahti. "Ja en ole väittänytkään niin missään vaiheessa", naaras lisäsi. Harhauttaja pyysi anteeksi kastelemisesta. Light vielä lisäsi ettei halua olla ilkeä. Salamanisku leppyi hiukan, eikä näyttänyt enää niin ärtynyttä ilmettä. Toinen näytti selvästi katuvan.
"Hyvä on", naaras huokaisi. "Saat anteeksi, mutta se ei tuo kaloja takaisin", lietso sanahti. Salamanisku oli tunnettu teräväkielisyydestään, joten oli aivan pakko vielä kommentoida asiaa.

Nimi: Light, erakko (Lukutoukka)

04.04.2018 19:18
Katsoin rauhallisesti Kalmolietsoa, joka lensi edessäni. Oli siinäkin tylsimys! Hän syytti minua päätä pahkaa hänen säikäyttämisestään ja kalojen säikyttelystä. Hän katsoi minua vihaisena ja kysyi nimeäni.
"Olen Light. Eikä ole minun ongelmani jos et saa kalaa. Voit aina mennä muualle etsimään kalaa. Ei tämä ole ainoa paikka saada lounasta," sanoin tyynen rauhallisesti. Tämä lohikäärme oli selvästi helposti suuttuva tyyppiä. Miksi hännen piti valittaa. Katselin häntä hiljaa. Hänellä oli mustat takajalat ja sinertävät suomut. Näin Salamaniskun olevan märkä. Olin varmasti kastanut hänet vahingossa.
"Anteeksi muutes kastelemisestasi. En halua olla ilkeä," sanoin katsoen kalmalietsoa.

Nimi: Salamanisku, erakko (Kiiukka)

04.04.2018 18:28
Salamanisku katseli vettä herkeämättä, mutta se ei vain tuottanut tulosta. Pari kalaa oli vain uinut ohitse ja naaras ei saanut napattua niitäkään. Nythän on kevät, eikö kalaa pitäisi olla enemmän. Kalmolietso tuhahti närkästyneenä ja hän heilautti piikikästä häntäänsä. Lungrovelta en kalaa löytäisi, sinertäväsuomuinen ajatteli. Hän nousi seisomaan ja päätti kokeilla kalaonneaan jossain muualla. Salamanisku levitti siipensä ja parilla siiven iskulla hän olikin jo ilmassa. Hän tarkasteli ympäristöään etsien hyvää kalapaikkaa. Kuin huomaamattaan naaras lensi Himmelin ja Lavinen suuntaan. Voisko enää huonommin mennä? lietso ajatteli. Olisi raskasta kääntyä takaisin, joten parempi vain kokeilla minkälainen kalakanta Flodilla olisi. Naaras näki alhaalla hyvän laskeutumispaikan, joten hän lähti syöksyllä sinne. Laskeuduttuaan lietso verrytteli vähän siipiään. Salamanisku asteli jälleen veden ääreen tarkkailemaan vettä. Oli hiljaista ja ainoana seurana tuulen ujellus, kun yhtäkkiä veden alta syöksähti suuri harhauttaja. Salamaiskun keltaiset silmät laajenivat suuriksi ja naaras haukkoi henkeään. Hän säikähti tästä kovasti. Suuret aallot tulivat kalmolietsoa kohti ja rantaan päästessään ne kastelivat hänet läpikotaisin. Harhauttaja ui viileässä vedessä. Salamaniskun päässä kiehui. Ettäs kehtaakin! Hän ravisteli itseään ja nousi siivilleen. Piikit eivät enää myötäilleet nahkaa, vaan ne työntyivät esiin. Siitä huomasi naaraan ärtyneisyyden. Kaikki kalatkin varmasti uivat pakoon. Salamaisku pysähtyi harhauttajan lähelle, lentäen paikoillaan. Hänhän ei enää jääkylmään veteen menisi.
"He sinä! Niin juuri sinä", naaras sanoi ärtyneenä. "Kuinka kehtaat kastella minut ja säikäyttää kaikki kalat pois! Olin saada sydänkohtauksen!" lietso ärähti. Hän ei välittänyt yhtään harhauttajan suuresta koosta. Ja jos tämä äityisi tappeluksi, sinisuomuisella ei olisi mitään mahdollisuuksia voittaa.
"No, aiotko kertoa nimesi?" hän tivasi. "Minun nimeni on Salamanisku", kalmolietso sanoi hitunen ylpeyttä äänessään. Naaras piti nimestään paljon ja nimi sopikin hänelle kuin nakutettu. Suuttuessaan lietso osasikin olla aikamoinen salamanisku.

Nimi: Light, erakko (Lukutoukka)

30.03.2018 17:02
Vesi oli mukavan virkistävää. Kevät oli tulossa ja nyt olivat viimeiset hetket nauttia kunnon kylmyydestä. Minä pidin kylmistä vesistöistä, sen hän takia menin Flodille. Täältä olisi helppo napata iso, mehevä kala. Tai voisinhan minä syödä ruokojakin. Olin vain kyllästynyt tosin talvella pelkän ruo'on syömiseen. Sukelsin veden alle.
Siellä minä menin aivan pohjaan. Kalat huomaavat minut usein ison kooni takia. Mutta minulla oli oma tatkiikka. Se oli hiuman aukottava, mutta välillä toimiva. Minulla oli yksi maasta löydetty siemen. Olin melkein murskata sen, mutta onneksi en murskannut. Järin siemenen kellumaan ylöspäin. Pieni kala ilmestyi varjoista selvästi aikeinaan syödä. Se näki siemenen ja kiiti sitä kohti. Minä nousin mahdollisimman nopeasti ylös nappaamaan sen. Hampaani iskeytyivät kalaan. Veri levisi suuhuni. Nousin pintaan.
Kala maistui hyvälle. En vain tosin tiennyt, mitä sitten tekisin. Ehkäpä vain uisin vedessä. Menin uimaan virkistävään veteen.

Nimi: Simppura, erakko (Minttu)

29.03.2018 08:44
Simppuran sydäntä lämmittivät Jäänsärkijän aidontuntuiset kehut, eikä naaras välittänyt Myrskynsiimeksen epäkohteliaasta virnistyksestä sitten pätkääkään. Jostakin noussut tuuli sai sateenkaarenvärisen värähtämään ja kyyristymään lähelle maata, kauemmas vedestä, joka oli äsken loiskunut vasten sen pyrstöä. Jääsilmäinen koiras, värirouskun ensimmäinen aito ystävä ehdotti saaliin jakamista. Lohnarin vatsa kyllä kurni, sillä edellisestä ateriasta oli aikaa, mutta eihän Simppura nyt kehtaisi syödä muilta, jos se itse oli saanut niin vähän. Toisaalta, jos naaras kieltäytyisi itsepintaisesti ylimääräisestä ruoasta, se saattaisi itsensä raukkamaisen huomionkerjääjän tilaan. Simppura läpsytteli hermostuksissaan kuolleen kalan kiiltävää suomupintaa eturaajoillaan.
"No, jos itse haluat, niin kyllähän se sopii...", lohnari yritti aloittaa rohkeasti, mutta loppua kohden sen ääni hiljeni pieneksi piiperrykseksi ja tulipalloa pidätellen värirousku jäi odottamaan Myrskynsiimeksen vastausta.

Nimi: Jäänsärkijä, erakko (Dee)

28.03.2018 14:02
Veden loiskahdus rantaveden suunnalta sai Jäänsärkijän pään kääntymään ja näkemään Simppuran, joka näytti vihdoin saaneen kalaa. Huomioimatta sen kummemmin Myrskynsiimeksen huvittunutta naamaa yön raivo hymyili tällä kertaa vähän aidommin ja lennähti lähemmäs.
"Tuo on aika iso kala ensimmäiseksi saaliiksi!" Jäänsärkijä kehui Simppuraa. Myrskynsiimes näytti tallustavan parhaillaan kohti heitä, joten jääsilmäinen kokosi etujaloillaan oman saaliinsa kasaan rantahietikon päälle ja istahti odottamaan.
"Voimme varmaan jakaa nämä kaikki keskenämme? Tästä kyllä riittää jokaiselle", Jäänsärkijä ehdotti seuraavaksi ja vilkaisi sekä Simppuraa että Myrskynsiimestä sovittelevasti.

Nimi: Myrskynsiimes, erakko (Kiiukka)

23.03.2018 19:51
Myrskynsiimes odotti suurella mielenkiinnolla, mitä Jäänsärkijä kommentoisi Simppuran kalastusyritykseen. Täytyisi jo valkotäpläisen tajuta, että ei tuosta köntyksestä ole mihinkään. Hieman takellellen valkotäpläinen uros sanoi sen olevan hyvä yritys ja värirouskun täytyisi vain yrittää uudestaan. Jäänsärkijän sanoista kuulsi epärehellisyys. Sanojen tarkoitus oli vain rohkaista värikästä naarasta. Pian puheenaihe siirtyikin tummanpuhuvaan urokseen. Jäänsärkijä kehui Myrskynsiimeksen saalista ja uros röyhistikin rintaansa tyytyväisyyden paistaessa tämän kasvoilta. Saalis oli toden totta aika hyvä. Kohta he pääsisivät herkuttelemaan eväkkäillä. Myrskynsiimes käänsi katseensa värirouskuun, kun tämä asteli päättäväisesti takaisin veden ääreen. Naaras aikoi kai yrittää uudelleen. Siinähän yrittää, yön raivo ajatteli ja pieni tuhahdus karkasi uroksen suusta. Simppura läimäisi eturaajallaan vettä ja hopeakylkiset kalat kimaltelivat auringon valossa. Värirousku hyppäsi kohti parvea ja naaras sai vain yhden ainoan eväkkään kiinni. Vain yhden! Se oli aivan naurettavaa! Kokonaisesta kalaparvesta vain yksi ainoa kala oli jäänyt värikkään lohikäärmeen kynsiin. Simppura näytti olevan hyvin tyytyväinen saaliinsa, hän kun sädehti auringon tavoin. Myrskynsiimes oli purskahtaa nauruun minä hetkenä hyvänsä. Hän pidätteli nauruaan, niin kuin uros oli tehnyt jo monta kertaa aiemminkin. Nyt värirousku asteli kala suussaan kohti kahta yön raivoa.

©2018 Dragon Lagoon - suntuubi.com