Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Seikkaile laguunissa

Roolipelaaminen

1. Näin kertauksena, autohittaaminen, metapelaus, muchaus ja teleporttaus ovat kiellettyjä. Tarkista sivulta tietoa, jos et muista mitä ne tarkoittavat.

2. Puhe "lainausmerkkeihin" tai vuorosanaviivan (-) jälkeen. Ajatukset ja teot voi kirjoittaa ilman mitään merkkejä.

3. Aikamuotona voi olla mikä tahansa sinusta tuntuukin luontevalta. Persoonamuoto joko yksikön ensimmäinen tai kolmas.

Tietoja pelistä

Vuodenaika alkukesä. Lumikasat vuorilla ovat sulaneet paljolti. Lämpötila on lähemmäs +15 astetta. Kalaa sekä muita saaliseläimiä on paljolti. Vuorokaudenaika on ilta, aurinko on laskemassa ja enää muutamat säteet lämmittävät.

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Revontuli, erakko (Finavi)

12.06.2018 17:01
Naaras liiteli pienen laguunin yllä saalista etsien. Hän syöksyi alas rikkoen vedenpinnan, ja nousi ylös lihava kala nokassaan. Revontuli laskeutui lehtimetsän peittämän saaren rannalle syömään. Aurinko oli jo melkein vajonnut horisontin taakse, joten Revontuli päätti etsiä itselleen nukkumapaikan yön ajaksi. Lehtimetsästä löytyisi varmasti pehmeä ja varjoisa paikka. Hän etsisi jostain lehtiä ja sammalta. Kyllä tämänkin paikan saisi tuntumaan kotoisalta.

Nimi: Luotikiiski, erakko (Deen T)

11.06.2018 23:48
Pitkän ja rasittavan matkan jälkeen pääsi luotikiiski vihdoinkin takaisin maalle. Hän toimi omien rutiiniensa mukaan ja alkoi haistella ilmaa. "RUOKAAAAAAAAAAAAAA!", kiiruhtaessaan paikalle salaman nopeasti ruokien kimpuun. Luotikiiski oli hyvin nälkäinen eikä sen kummemmin ajatellut mitä muut lohikäärmeet ajattelivat tästä. Lisäkhän huusisi Ruoka oli vallannut hänen mielensä ja makuhermonsa, jolloin hän menetti tajun sosiaalisuudesta ja empatiasta. Kalat kyllä maistuivat, mutta niitä ei ollut riittävästi Luotikiisken valtaisaa vatsaa varten, joten nälkähän siinä vieläkin jäi. "Oliskos teillä lisää sapuskaa?", Luotikiiski kysyi.

Nimi: Jäänsärkijä, erakko (Dee)

10.06.2018 12:15
Simppura meni melko nolostuneeksi Jäänsärkijän tarjotessa suurinta kalaansa hänelle, mutta yön raivopa ei aikonut luovuttaa, vaikka naaras tyrkkäsikin kalat takaisin.
"Olen vielä melko täynnä edellisestä ateriasta", koiras suostutteli ja työnsi kalat takaisin huomaamatta Myrskynsiimeksen inhottavaa katsetta Simppuraa kohtaan. "Jos sinä et syö niitä, niin sitten ei syö kukaan."
Sitten Jäänsärkijä käänsi katseensa Myrskynsiimekseen huomioidakseen myös kolmatta osapuolta.
"Sait todella upean saaliin", yön raivo totesi varovasti, toivoen kovasti ettei olisi liian tahditon. Lajitoveri ei tosiaan vaikuttanut siltä maailman helpoimmalta lähestyttävältä muutenkaan, mutta siitä huolimatta Jää tahtoisi kovasti tutustua tähän. Sama päti myös Simppuraan, joka oli eri tavalla vaikea. Naaras oli kuitenkin tehnyt yleensä niin itsekkääseen Jäänsärkijään jonkinlaisen vaikutuksen epäitsekkyydellään, ja jotenkin hänen takeltelunsa oli oikeastaan aika suloista. Yön raivo ravisti päätään ja alkoi syödä kolmea pienempää kalaansa hiljaa rouskuttaen.

Nimi: Myrskynsiimes, erakko (Kiiukka)

07.06.2018 20:40
Myrskynsiimes odotti valkotäpläisen reaktiota asiaan. Se oli ennalta-arvattava ja Jäänsärkijä aikoi edelleen jakaa kalansa köntysnaaraan kanssa. Tummanpuhuva yönraivo sai tietenkin pitää kalansa itse. Uros seurasi sivusilmällä, kun sinisilmäinen yönraivo jakoi kalojaan. Myrskynsiimes aloitti jo syömisen syöden ensin suurimman eväkkään. Ruokailun kuitenkin keskeytti Simppuran käheä yskiminen. Mustasuomuinen mulkaisi välinpitämättömänkylmästi värirouskua ja piti siitä huolen, että vain naaras näki sen. Hän ei kuitenkaan loppujen lopuksi halunnut Jäänsärkijän lähtevän ja kääntyvän lajitoveriaan vastaan. Sisimmässään yön raivo halusi tutustua tähän valkotäpläiseen paremmin. Myrskynsiimes vilkaisi syötyään taivaalle. Aurinko oli laskemassa vuorten taakse ja ilta oli vaihtumassa yöksi. Laskeva aurinko värjäsi taivaan kauniin punertavaksi. Ilma oli alkanut viilenemään näin iltaa kohti. Hän puhdisti etujalkansa muutamin nuolaisuin ja uros päätyi nuolaisemaan kalan rippeet huuliltaan.

Nimi: Salamanisku, erakko (Kiiukka)

07.06.2018 20:24
Salamanisku katseli Lightia, joka henkäisi syvään ja uros aloitti tarinansa. Se kuulosti naaraan mielestä hyvin synkältä surulliselta. Harhauttaja oli kokenut suuria menetyksiä ja tuskaa elämässään. Nyt hän tuli tänne aloittaakseen alusta ja unohtaakseen sen kaiken kauheuden. Ja nyt kalmolietso oli repinyt vanhat haavat auki. Sinisuomuinen tunsi pienimuotoista syyllisyyden tunnetta, koska oli mennyt utelemaan näin henkilökohtaisia asioita. Hän ei vain mahtanut luonteelleen mitään.
Tunnelma oli hyvin jännittynyt ja tunteet kuohuivat kuin koski konsanaan. Oli hiljainen hetki, mutta lietso rikkoi sen pehmeällä äänellään.
"Olet kokenut kovia ja suuria menetyksiä, mutta niin minäkin. En niin suuria kuin sinä, mutta se sattui", Salamanisku sanoi hiljaisella äänellä. Kerrankin naaras ei nipottanut taikka vastannut terävästi tavalliseen tapaansa.
"En tuomitse sinua. Teit sen mikä tuntui sinusta juuri sillä hetkellä oikealta. Olen pahoillani ystäväsi puolesta", Salamanisku sanoi ja hipaisi pyrstöllään Lightia lohduttavasti. Tietenkin piikit pyrstöä vasten.

Nimi: Viiltäjä, erakko (Kiiukka)

07.06.2018 20:10
Viiltäjä katseli pientä savuhönkää arvostelevasti. Pian tämä vastasikin tulisesti olevansa pienikokoinen, mutta mielestään jopa parempi kuin arpinen vaihtosiipi. Savuhönkä ei vastannut uroksen kysymykseen millään lailla, mutta ei sen väliä. Punertavasuomuinen kurtisti kulmiaan hiukan ja piti salaperäisen virneen kasvoillaan.
"Aika suuria sanoja noin pieneltä", Viiltäjä sanahti terävästi, mutta ääni pehmeänä. Savuhöngällä taitaa olla aika lyhyt pinna, vaihtosiipi ajatteli itsekseen.
"Rauhoitu ystävä hyvä. Minä vain olen erakko vaihtosiipi. Sinun ei tarvitse huolestua", Viiltäjä vastasi pyyteettömästi. Uros vastasi samalla mitalla savuhöngän kysymykseen, eli ei ollenkaan.

Nimi: Simppura, erakko (Minttu)

03.06.2018 19:40
Vaikka kalojen jako ei Myrskynsiimekselle (tietenkään) käynyt, päätti Jäänsärkijä kuitenkin jakaa omansa Simppuran kanssa. Sellainen anteliaisuus sai naaraan tuntemaan itsensä kovin pieneksi ja avuttomaksi, vastasyntyneeksi lohnarinpoikaseksi joka ei pärjäisi hetkeäkään ilman muiden apua. Se nolostui niin paljon, että melkein sylkäisi tulipallon suoraan päin Myrskynsiimestä - olisihan se ollut äksylle yön raivolle aivan oikein - mutta sateenkaarilohnari päätyi kuitenkin loppujen lopuksi nielaisemaan pallon, joka sai sen yskimään käheästi. Jäänsärkijä oli jo ehtinyt jakaa kalat, ja Simppura hämmästyi siitä, että valkotäpläinen oli antanut kaikista isoimman kalan hänelle.
"Ei, en minä voi ottaa tätä, kun sinä kuitenkin sait näin hienon kalan. Ota nyt edes se takaisin ja vaikka se pienempikin, jos haluat", Simppura yritti olla urhea ja ajatella muitakin, vaikka sen maha kurni vain kahta kauheammin naaraan katsellessa nappaamaansa surkeaa pientä rääpälekalaa.
"Kiitos mutta ei kiitos, täytyy sinunkin jotain syödä", Simppura takelteli vielä kömpelösti jatkoa, mutta kumartui sitten puraisemaan palan omasta kalastaan. Se maistui sitkeälle ja limaiselle, ei tuolla pitkälle pärjäisi. Ehkä hän kehtaisisi syödä myös yhden Jäänsärkijän pikkukaloista, jos se olisi täplikkäälle okei. Puraisujen lomassa värirousku vilkuili vaivihkaa Myrskynsiimestä. Kohta se kuitenkin taas lohkaisisi jotakin kovin nasevaa Simppurasta ja saattaisi naaraan naurunalaiseksi. Miksi äksy yön raivo oli edes hankkkiutunut muiden seuraan, jos se oli niin erakkomainen luonne?

Nimi: Piikki, erakko(Eräs henkilö)

02.06.2018 10:53
Uros pujotteli Larchin puiden lomassa. Pian tämä törmäsikin vaihtosiipeen, joka kysyi että mitä kaltaiseni pikkuinen savuhönkä teki täällä.
"Saatan olla ehkä pienikokoinen, mutta olen aivan yhtä hyvä kuin sinä ellen jopa parempi. Mitä teet itse täällä?" Piikki kysyi tietäen, ettei vastannut vaihtosiiven kysymykseen.

Nimi: Sailukki

27.05.2018 19:53
"Ai kilpailu?" Leimusiiven silmät kirkastuivat, ihan niinkuin Kipinänkin.
"Minkälainen?"
Odottaen Kipinän vastausta koiras heitti pyrstöllään kiven veteen yrittäen saada sen pomppimaan pinnalla. Kivi lensi onnettomasti plumpsahtaen veteen ja upposi järven syvyyksiin.
"Äh", Leimusiipi mutisi.

Nimi: Kipinä, erakko (Dee)

27.05.2018 19:22
Kipinän onneksi Leimusiipi vastasi myöntävästi, eikä edes kommentoinut mitään jälkimmäiseen lauseeseen. Koiras pommitti tulipalloja, joista toinen osui veteen ja toinen lieskahäntien valitsemaan kallioon.
"En oikein osaa tähdätä", Leimusiipi mutisi, johon Kipinä kohautti harteitaan.
"En minäkään ole siinä mikään huippu. Miten olisi pieni kilpailu?"
Kipinän silmät olivat nyt kirkastuneet. Olipa se keksinyt hyvän idean. Kilpailu olisi samalla hyvää harjoitusta ja samalla Kipinä voisi esitellä taitojaan. Pikku hiljaa lieskahäntänaaras alkoi nauttia vieraan lajitoverin seurasta enemmän ja enemmän. Ehkä tähän voisi jopa luottaa.

Nimi: Jäänsärkijä, erakko (Dee)

27.05.2018 19:14
Simppura kertoi, että saaliiden jakaminen kävisi oikein hyvin, mutta Myrskynsiimeksen kanta erosi aiemmista. Hänestä saaliin jakaminen olisi epäreilua. Jäänsärkijä kohotti kulmiaan yllättyneenä ja pudisti sitten päätään. Tehkööt toinen yön raivo miten halusi, eipä tämän luottamusta Jäänsärkijään ainakaan kohottaisi jos valkopilkkuinen alkaisi väittää vastaan.
"Selvä, tee juuri niin kuin tahdot. Ymmärrän hyvin", Jäänsärkijä totesi kohteliaan muodollisesti ja nyökkäsi pienesti. "Minä kuitenkin jaan kalani Simppurankin kanssa."
Tukiakseen sanojaan Jäänsärkijä otti omat viisi kalaansa esiin. Yksi niistä oli muita kaksi kertaa suurempi, ja tämän kalan yön raivo olisi oikeastaan tahtonut syödä itse, mutta jokin sydämessä sanoi että se kuului Simppuralle.
"Tuota, sinä saat tämän", Jäänsärkijä ilmoitti tuntien olonsa melko hassuksi. Se ei tosiaan ollut tottunut olemaan näin antelias, mutta tällä tavoin valkotäpläinen saisi hiukan pidettyä ujomman lohikäärmeen puolia ja osoitettua, että tämän seura oli haluttua. Jäänsärkijä pukkasi siis myös yhden pienemmän kalan Simppuralle, jolloin molemmilla oli nyt yhteensä kolme kalaa. Se täyttäisi vatsan hyvin, sillä Jäänsärkijä ei oikeastaan edes ollut mikään suursyömäri.

Nimi: Light, erakko (Lukutoukka)

27.05.2018 14:13
Henkäisin syvään ja aloitin tarinani.
”Noh...en ennen asunut täällä, vaan valtavassa meressä. Siellä asustelin iloisema ensimmäiset vuoteni ja opin kunnioittamaan muita. Mutta sitten kaikki muuttui...” , huokaisin hiljaa kun muistin tapahtuneen täysin.
”Kotiini tuli uusia lohikäärmeitä. Ne tosin eivät olleet samanlaisia kuin minun tuntemani. He nimittäin näkivät jokaisen ratkaisun olevan väkivalta. Kaikki pelkäsivät heitä, varsinkin kaikista heikoimmat. Monet odottivat minun suojelevan heitä, mutten uskaltanut. Eräs ystäväni uhmasi heitä ja noh....hänen kimppuunsa hyökättiin. Näin kaiken ja hyökkäsi ystäväni satuttajan kimppuun. En tajunnut mitään, ennekuin huomasin hyökkääjän ruumin kelluvan elottomana vedessä. Surukseni myös ystäväni oltiin ehditty jo tappaa. Karkasin sieltä tänne, koska pidin itseäni murhaajana. Sen takia pidän itseäni muita huonompana” , lopetin tarinani hieman surullisena. Mitäköhän Salamanisku nyt sanoisi? Varmasti hän perääntyisi tai kävisi kimppuuni, koska olen murhannut. Tunnelma oli erittäin jännittynyt. Tuuli tuntui ulisevan jossain kaukaa. Ehkäpä sekin oli kuunnellut, ja halusi käydä kimppuuni.

Nimi: Salamanisku, erakko (Kiiukka)

25.05.2018 16:00
Naaras katseli sekaisin tuntemuksin aaltoilevaa vedenpintaa. Häntä harmitti hieman Lightin yhtäkkinen lähteminen, vaikka hän ei sitä olisi halunnutkaan myöntää. Pian suurempia aaltoja sekä auringon hiipuvassa valossa kimaltelevia vesipisaroita lensi kalmolietson päälle. Salamanisku nousi seisomaan ja hän ilokseen huomasi tutun harhauttajan uivan rantaan päin. Light sanoi ettei ollut kertonut kaikkea sekä uros lupasi kertoa, jos Salamanisku olisi siitä hiljaa, eikä kertoisi kellekään. Se saattaisi olla naaraalle vaikeaa, koska puheliaan ja teräväsanaisen luonteensa takia lietso saattaisi möläyttää vaikka mitä. Kuitenkin sinisuomuinen nyökkäsi pontevasti. Hänen täytyisi vain harjoitella pitämään kielensä kurissa. Light vielä lisäsi uhmakkaasti, että jos naaras uskaltaisikin kertoa jollekin, uros sanoi jäädyttävänsä sekä särkevänsä naaraan pieniksi kristallin kirkkaiksi jääpaloiksi. Salamanisku tiesi, että harhauttaja olisi tosissaan ja uros varmasti toteuttaisi uhkauksensa, jos lietso ei olisi hiljaa. Mutta jostain syystä sinisuomuinen ei pelännyt, eikä tehnyt elettäkään.
"Voit luottaa minuun", naaras miltei kuiskasi. Tuuli puhalsi lämpimiä tuuliaan ja auringon viimeiset säteet kietoivat kaksi lohikäärmettä ympärilleen. Tunnelma oli jännittynyt, mutta samaan aikaan myös taianomainen.

Nimi: Viiltäjä, erakko (Kiiukka)

25.05.2018 15:48
Viiltäjä odotti kärsivällisesti painajaisen reaktiota, mutta mitään ei tapahtunut. Uros siristi aavistuksen verran hailakan keltaisia silmiään, ennen kuin käännähti pois päin. Vaihtosiipi avasi punertavat siipensä ja lähti salamannopeasti Larchia kohti. Siellä olisi suojaisaa sekä rauhaisaa. Mitä nyt joskus muut häiritsivät. Aurinko oli laskemassa värjäten pilvet kauniin punertaviksi. Ilma oli uroksenkin mieleen. Olihan se paljon parempi kuin kylmä ja synkkä talvi. Ajatuskin talvesta ja lumikinoksista alkoi hytisyttää vaihtosiipeä. Pian Larchin suuret ja vankat puut kohosivat punertavasuomuisen edessä. Hän sujahti puiden sekaan, lentäen edelleen ilmassa sekä tähyillen ympärilleen etsien lepopaikkaa. Viiltäjän näkökenttään osui hieman suurempi savuhönkä. Oli jo ilta, mutta voisihan sitä vielä pyöräyttää toisen pään aivan sekaisin. Viiltäjä tarrasi puun kaarnaan pitkillä kynsillään sulautuen sen ruskean harmaaseen väriin. Hetken tarkkailtuaan uros hypähti miltei huomaamattomasti maahan ja hän lähestyi harmahtavaa savuhönkää. Viiltäjä otti kasvoilleen mitään sanomattoman virneensä ja kysyi: "Mitäs pikkuinen savuhönkä täällä aivan yksin tekee?" Punertavasuomuinen painotti sanaa 'pikkuinen' kuin kiusakseen. Hän vain halusi heti alussa selvittää millainen tämä uusi tuttavuus oikein on.

Nimi: Light, erakko (Lukutoukka)

06.05.2018 19:18
Kun uiskentelin, tunsin pientä syylisyyttä. En ollut kertonut Salamaniskulle totuutta siitä, miksi aliarvion itseni. Tahtomattani uin takaisin päin. Tunteet tuntuivat hallitsevan minua. Syylisyyttä sekoittuneena suruun ja vihaan. Kuin pallo nuo tunteet pomppivat mielessäni. Lopulta tulin perille ja nousin pintaan. Vettä läikkyi kaikkialle kun olin pinnalla. Näin Salamaniskun vähän matkan päästä.
"Okei, en kertonut sinulle totuutta" , sanoin hieman syylisenä.
"Voin kertoa sen sinulle, jos lupaat olla siitä hiljaa. Jos saan selville sinun kertoneen sen jollekulle, tulen luoksesi ja jäädytän sinut. Kun olet jäässä särjen sinut ja olet enään vain säälittäviä jääpaloja" , murisen varoittavasti. Tunteeni poikkoilivat vieläkin ympäriinsä. Tunsin pienen tuulen puuskan. Tuntui kuin tunnelma myrskyäisi.

©2018 Dragon Lagoon - suntuubi.com