Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Seikkaile laguunissa

Roolipelaaminen

1. Näin kertauksena, autohittaaminen, metapelaus, muchaus ja teleporttaus ovat kiellettyjä. Tarkista sivulta tietoa, jos et muista mitä ne tarkoittavat.

2. Puhe "lainausmerkkeihin" tai vuorosanaviivan (-) jälkeen. Ajatukset ja teot voi kirjoittaa ilman mitään merkkejä.

3. Aikamuotona voi olla mikä tahansa sinusta tuntuukin luontevalta. Persoonamuoto joko yksikön ensimmäinen tai kolmas.

Tietoja pelistä

Vuodenaika alkukesä. Lumikasat vuorilla ovat sulaneet paljolti. Lämpötila on lähemmäs +10 astetta. Hento tuulenvire käy. Kalaa sekä muita saaliseläimiä on runsaasti. Vuorokaudenaika on yö, aurinko on laskenut ja ilma viilentynyt.

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Serpentine, erakko (Deen T)

10.07.2018 12:59
"...no tuo jos joku kuullosti haasteelta" minä vastasin tälle naiselle, joka kehuskeli olevansa minua nopeampi lentämään. Toki omistin pienet siivet, mutta potpurini on sitäkin suurempi. "Ja mitä silmiini tulee niin odotappavain yön saapumista toveriseni. Sittempä näät punisten nappisilmien tehon..." minä sanoin hieman pilkettä silmäkulmassa tietän, että yö tulee olemaan hauska jos sinne asti yhdessä jatkamme. "Mutta nyt on miunn aika näyttää imhin pikkusiivetkin pystyvät. Kisa tältä saarelta minun kotisaarelleni tuola vähän matkan päässä kaakossa?" ehdotin varmana siitä, että kisasta tulisi yllättäävn tiukka. "Ainiin ja miten niin et omista kotia "ainakaan enää"?" kysyin vielä odotellesani vastausta haasteeseeni.

Nimi: Villitorpedo, erakko (Dee)

08.07.2018 13:57
Torpedon salakuuntelu keskeytyi äkkiä, kun kalmolietsonaaras ryntäsi paikalle hyvin, hyvin vihaisena. Varjosiipi katseli toista silmät suurenneina tämän raivotessa ja pudisteli päätään yllättyneenä.
"Vou vou, rauhoitutaanpas nyt", Torpedo naurahti hiukan ylimieliseen sävyyn kiihtymättä sen kummemmin toisen pisteliäästä suhtautumisesta. "Olen Villitorpedo... mutta noin sievä lohikäärme voi hyvin sanoa myös Torpedo."
Tässä vaiheessa yleensä naaraiden lähellä Napoleon-kompleksia kokeva Torpedo levitteli siipiään suuruudenhullusti ja istahti maahan rennosti. Kalmolietso rauhoittuisi varmasti pian, kun huomaisi, ettei vauhkoilu tehonnut Torpedoon.

Nimi: Light, erakko (Lukutoukka)

08.07.2018 13:50
Salamanisku näytti huomanneen jotakin. Hän näytti pahoittelevalta. Lohikäärme meni eteenpäin. Ymmärsin olla seuraamatta. Kuulin Salamaniskun sättivän jotakuta. Hymyilin hieman. Onneksi minä en ollut se ketä sätittiin. Kerrankin näin päin. Halusin nähdä tilanteen. Menin hieman eteenpäin niin, että pystyin kuulemaan mitä Salamanisku ja joku puhuivat. Olisin halunnut mennä lähemmäs, mutta tiesin vielä säikäyttäväni sen jonka kalmolietso löysi. Huokaisin äänettömästi ja aloin kuunnella.

Nimi: Simppura, erakko (Minttu)

08.07.2018 13:50
Myrskynsiimes ei vieläkään tuntunut puuttuvan toisten kalanjakoon, vaan se pysyi tiukasti paikoillaan turvallisen välimatkan päässä. Simppura käänsi katseensa Jäänsärkijään, joka vakuutteli olevansa vielä täynnä edellisestä ateriasta ja jos värirousku ei söisi kaloja, niitä ei söisi kukaan. Näköjäänpä ei edes Myrskynsiimes. Jotenkin sateenkarenvärinen tunsi itsensä kovin ulkopuoliseksi kokomustan yön raivon liityttyä muiden seuraan. Olivathan toiset kuitenkin samaa lajia ja sukupuolta, kun taas Simppura oli täysin erilainen niihin verrattuna - se kolmas pyörä. Jäänsärkijä oli taas alkanut juttelemaan Myrskynsiimeksen kanssa - milläpä muullakaan tavalla kuin kehumalla uroksen saalista. Pikimusta oli kokenut, hyvä saalistaja ja nopea lentämään, mutta Simppuran mielestä niin rai-vos-tut-ta-van ärsyttävä, että naaras olisi ilman sinisilmäistä yönraivoa jättänyt joukon jo ajat sitten. Jokin Jäänsärkijässä kiehtoi Simppuraa, tämä ei oikein tiennyt mikä, mutta jotenkin koiras oli niin ystävällinen... Äh! Värirousku ravisteli päätään ja räpäytti sitten Jäänsärkijälle kiitollisena silmiään, ennen kuin haukkasi lihavasta, suuresta kalasta kunnon palan. Että se maistuikin hyvältä! Hetkeksi pieni Simppura unohti kaikki ongelmansa ja keskittyi vain nauttimaan mehukkaasta kalastaan. Kunpa se olisi vain voinut jäädä siihen hetkeen ikuisiksi ajoiksi. Niin ei kuitenkaan tapahtunut. Ennen kuin lohnari ehti kissaa sanoa, syöksyi paikalle jostakin pusikosta aivan yllättäen sininen yksisarvinen - siis virtaliitäjä - joka puikkelehti ketterästi toisten välistä ahmien KAIKKI loput kalat suuhunsa, myös sen, josta Simppura oli juuri haukkaamassa, mutta tämän hampaat sivalsivat vain ruohoa. Sen jälkeen se röyhkimys kehtasi vielä kysellä, oliko ruokaa lisää! No ei. Simppura oli kuitenkin vieläkin säikähtänyt äskeisestä, joten se ei uskaltanut avata suutaan, vaan perääntyi hitaasti kauemmas oranssisiipisestä Jäänsärkijän taakse.

Nimi: Simppura, erakko (Minttu)

08.07.2018 13:27
Myrskynsiimes ei vieläkään tuntunut puuttuvan toisten kalanjakoon, vaan se pysyi tiukasti paikoillaan turvallisen välimatkan päässä. Simppura käänsi katseensa Jäänsärkijään, joka vakuutteli olevansa vielä täynnä edellisestä ateriasta ja jos värirousku ei söisi kaloja, niitä ei söisi kukaan. Näköjäänpä ei edes Myrskynsiimes. Jotenkin sateenkarenvärinen tunsi itsensä kovin ulkopuoliseksi kokomustan yön raivon liityttyä muiden seuraan. Olivathan toiset kuitenkin samaa lajia ja sukupuolta, kun taas Simppura oli täysin erilainen niihin verrattuna - se kolmas pyörä. Jäänsärkijä oli taas alkanut juttelemaan Myrskynsiimeksen kanssa - milläpä muullakaan tavalla kuin kehumalla uroksen saalista. Pikimusta oli kokenut, hyvä saalistaja ja nopea lentämään, mutta Simppuran mielestä niin rai-vos-tut-ta-van ärsyttävä, että naaras olisi ilman sinisilmäistä yönraivoa jättänyt joukon jo ajat sitten. Jokin Jäänsärkijässä kiehtoi Simppuraa, tämä ei oikein tiennyt mikä, mutta jotenkin koiras oli niin ystävällinen... Äh! Värirousku ravisteli päätään ja räpäytti sitten Jäänsärkijälle kiitollisena silmiään, ennen kuin haukkasi lihavasta, suuresta kalasta kunnon palan. Että se maistuikin hyvältä! Hetkeksi pieni Simppura unohti kaikki ongelmansa ja keskittyi vain nauttimaan mehukkaasta kalastaan. Kunpa se olisi vain voinut jäädä siihen hetkeen ikuisiksi ajoiksi.

Nimi: Salamanisku, erakko (Kiiukka)

07.07.2018 21:13
Salamanisku katseli Lightia kuin odottaen tämän sanovan jotain. Välillä suuri harhauttaja avasi suutaan kuin sanoen jotain, mutta uros tukahdutti sanansa ja pysyi hiljaa. Hiljaisuus vain jatkui, eikä loppua näkynyt. Lopulta Light sanoi hieman takellellen ja ääni väristen 'ole hyvä'. Lietso nyökkäsi pienesti. Ele oli aika huomaamaton, mutta kyllä tarkka sen huomasi. Salamanisku oli tunnettu, jos siis naaraan tunsi hyvistä aisteistaan. Sinisuomuinen oli avasi suunsa sanoakseen asiansa Lightille, mutta naaras haistoi jotain tai pikemminkin jonkun. Kalmolietson pistävän keltaiset silmät kapenivat viiruiksi ja tämä käänsi päänsä siihen suuntaan, mistä haju tuli. Vieras lohikäärme oli asettunut juuri tuulensuuntaan, joten haju suorastaan leijaili kaksikon luo. Salamanisku katsoi anteeksipyytävästi Lightia ja lähti hajun suuntaan. Hän vielä vilkaisi harhauttajaa katseella, joka pyysi, mutta myös käski olla lähtemättä. Lietso käänsi päätään ja heilautti ärtyneesti piikikästä pyrstöään. Että kehtasikin tulla häiritsemään, naaras ajatteli. Salamanisku kulki Himmelin suuntaan kahlaten viileässä rantavedessä. Pian hän näkikin jonkun kyyhöttävän rantavedessä. Pienen varjosiiven. Naaras asteli päättäväisesti lohikäärmeen luokse ja katsoi tätä silmiin.
"Kuinka kehtaat? Tulet vain salakuuntelemaan muita ja kuvittelet ettei sinua haistettaisi! Luuletko olevasi jotenkin nokkela?!" lietso tivasi. Tämän silmät roihusivat kuin kaksi keltaista liekkiä ja pään kruunumaiset piikit laskivat ylös ja alas. Myös pyrstö heilahti vähän väliä.
"Mutta nyt kun olet täällä, kerrohan meille nimesi nuuskija", Salamanisku sanoi pisteliäästi.

Nimi: Humupahka, erakko (Dee)

07.07.2018 19:26
Humupahkan silmät kirkastuivat hetkeksi kun tuli puhe hänen isoista siivistään.
"Siksipä uskonkin, että olen varmasti tuollaisia natiaisia nopeampi", viimamurska haastoi siipiään ylpeästi levitellen. "Sitä paitsi pidän silmistäni, tuollaisilla punaisilla mulkosilmillä en tulisi uhittelemaan."
Karjuvan kuolon henkäistessä kuuluvasti Humupahka oli myöskin jo hiukan rauhoittunut, ja oikeastaan naaraan siipiä syyhytti päästä kisailemaan karjuvan kuolon kanssa. Toivottavasti tämä ottaisi epäsuoran haasteen vastaan.
"Ei minulla ole kotia", Humupahka vastasi toisen kysymykseen hämmentyneenä. "Ainakaan enää. Otan nokosia missä sattuu huvittamaan."

Nimi: Serpentine, erakko (Deen T)

06.07.2018 23:05
"...no en minä ainakaan tarvii noin isoja siipiä suhteessa kehooni pysyäkseni ilmassa eli pitääkseni yllä tätä kauneutta..." sanoin tuolle hieman itseään täynnä olevalle alle keski-ikäiselle naiselle, joka voisi hyvinkin olla varsin mukava, mutta nyt ei ollut sellainen hetki. "Ja mitä tulee nappisilmäisyyteen niin sinä paraskin puhumaan. Minulla ne eivät sentää pullota ulospäin niinkuin sinulla." sanoin jo hiemam ärtyneenä näistä solvauksista. Rauhotuin kuitenkin varsin nopeasti ja vedin syvään henkeä ennenkuin jatkoin keskustelua viimamurska ystäväiseni kanssa. "Onkos tämä sitten sinun kotisaaresi kun täällä nokosia vetelet?" minä kysyin.

Vastaus:

- Dee

Nimi: Humupahka, erakko (Dee)

06.07.2018 00:13
Päätään kallistellen Humupahka kuunteli mielenkiinnolla, miten rouva kuolo selittäisi itsensä kuivalle maalle.
"Itse et ole karmiva, senkin.." Humupahka kiivastui miettimättä sen kummemmin sitä, miksi toisen lajin nimessä oli sitten sana kuolo. Kuullessaan toisen sanovan, ettei Humu ollut ruma, leppyi viimamurska kuitenkin saman tien.
"No tuota", naaras aloitti katsellen vaatimattomasti maahan, "olenhan minä nyt aika... hemaiseva."
Hetken Humupahka ehti jo olla hiljaa, kunnes keksi uuden syyn hermostua.
"Mutta se ei silti oikeuta ketään keskeyttämään lepohetkeäni! Vaatii paljon unta pitää tällaista kauneutta yllä, tiedätkös. En tiedä, onko tuollaisella nappisilmällä kokemusta tällaisista asioista."
Humupahkan ääni oli hyvin kiihkeä ja ylimielinen, mutta pehmeni vähän loppua kohden. Jokin karjuvan kuolon rakenteessa kertoi sen olevan vasta nuorisoa. Siispä sille ei paranisi huutaa, vaan pitäis toimia hyvänä roolimallina. Kukas siihen hommaan olisi sen parempi kuin Humupahka?

Nimi: Deen T

06.07.2018 00:04
"...yritätkös sinä uhitella minnuu, koska se ei tuu toimimaan. Et oo siihe riittävän karmiva tai ruma kumpaa ny käytätkää mieluummin etkä myöskään vakavasti otettava. Oot tainnu siis nukkua kauneus unias huolella olettanen." sanoin eräälle lohikäärmeelle, jonka näin kyseisellä saarella. Hänkin siis harrasti kauneusunia, mielenkiintoista. Ensimmäinen tapaamani lohikäärme, joka niitä harrastaa itseni lisäksi, pohdin itsekseni. "Noh mikäs tuo sinut tänne minun naapurisaarelle vetämää kauneushirsiä? Ja sattuko sinuun äskön ku kuulin sinun toteevan että "Aah" varsin kovaäänisesti ja sillä saitki minun huomion heräämään ympäristööni." minä sanoin.

Nimi: Humupahka, erakko (Dee)

05.07.2018 23:36
"Tämä näyttää rauhalliselta, ainakin melkein", Humupahka totesi arvostelevasti ympärilleen katsellen laskeutuessaan Lungroven avonaisille niityille. Maisema näytti juuri sopivalta arvokkaan naaraslohikäärmeen elinympäristöksi, eikä saarella edes tallustelut paljon muita kuin pari tuntematonta jylhäpuhvaa.
"Aah", viimamurska huokaisi onnellisena levitellessään siipiään tarpeeksi mukavaan asentoon ja oli juuri sulkemassa silmiään, kun kuuli siipien läpsyntää.
"Kuka kehtaa häiritä kauneusuniani?" Humupahka kirkaisi järkyttyneenä, ennen kuin nousi mukavasta makuuasennostaan seisomaan ja tiiraili silmät viiruina horisonttiin. Karjuva kuolo... sinne meni hiljaisuus. Humupahka keskittyi tuijottamaan vierasta lohikäärmettä vihaisesti, ehkä se säikähtäisi ja pinkoisi tiehensä.

Nimi: Villitorpedo, erakko (Dee)

05.07.2018 23:31
Torpedo oli juuri sattumoisin ottanut suunnan kohti Flodin kylmiä vesiä, kun varjosiipi äkkäsi kauempana laguunilla kaksi muuta lohikäärmettä. Aivan valtava, valkea lohikäärme, jolla oli valkeat hampaat, sekä... kalmolietso. Torpedo kallisti päätään uteliaasti ja haisteli ilmaa hiukan. Kahdella lohikäärmeellä näytti olevan erittäin intensiivinen keskustelu meneillään, eikä Torpedo oikein tiennyt, sopisiko sitä häiritä. Siispä varjosiipi jäi varmuuden vuoksi parinkymmenen metrin päähän tarkkailemaan kahta muuta ja laskeutui hipihiljaa maan tasalle, Himmelin vuoriston rantaveteen.

Vastaus:

1pp

Nimi: Serpentine, erakko (Deen T)

05.07.2018 23:24
Heräsin jälleen kerran uuteen kuivanlaiseen aamuun kotiluolassani yksinäisellä saarellani...tai no..."yksinäisellä" saarellani. Taas nuo simpuran pikkukakarat tuolla leijailevat ja herättävät minut kauneusuniltani. Olisi aika heidän vanhempiensakin laittaa heidät kuriin...heeeettkonen.....kjähähähähähähääääh. Nyt ihan hipihiljaa luikertele tuohon siiden alle, juuri onin hyvä Serpentine kuka onkaan kaunein heistä...ainakin omasta mielestään...No niin. Nyt. keuhkot täyteen henkeä ja sitten, haaaammmmhh (tuola siis kuullostaa sisänhengitykseni).....RRRUUUUUUAAAAARRRRRAAWAWARAWRAWARARAAAAAAAAA!! Aaahhhahahahhaaaa siitäs saivat! Noniin. Sitten voisikin lähteä liitelemään avomerelle...jooohhh... missäs muuten...aivan jätin sen pesääni...eikun...eihän sielä ole mitään mikä sinne olisi voinut jäädä...no eniveis. Laitetaa propellit pyörimään. Jiiiiiihaaa avomeri kutsuu! Elikkäs...suunnataas uon saaren suuntaan ja katsotaas mitä sieltä löytyy.

Vastaus:

1pp

Nimi: Light, erakko (Lukutoukka)

26.06.2018 17:29
Pelkäsin hetken että olin sanonut jotain väärin. Ehkäpä olinkin nolannut itseni, ajattelin jännittyneenä. Ihmeekseni Salamaniskun hymyili hymyä joka kertoi enemmän kuin mitkään sanat. Hän kiitti siitä että tulin takaisin. Lohikäärmeen sanat helpottivat minua entisestään. Hiljaisuus vallitsi taas. En tiennyt mitä sanoisin. Tavallaan tiesin mitä sanoa, mutta epäröin sen sanomista. Välillä avasin suuni kuin sanoakseni jotain mutta suljin sen aina nopeasti. Katsoin mietteliäänä maahan. Kohotin kuitenkin katseeni nopeasti ylöspäin tähän hieman tuliseen kalmolietsoon.
”Noh.....ole hyvä.....”, sanoin ääni hieman väristen. Katselin Kalmolietson kauniin keltaisia silmiä. Toisaalta halusin katsella niitä ikuisuuden, mutta tiesin sen olevan mahdotonta.

Nimi: Salamanisku, erakko (Kiiukka)

25.06.2018 13:04
Salamanisku tarkkaili Lightin reaktiota hengitystään pidättäen. Naaras pelkäsi olleensa liian tunkeileva ja utelias koko asian suhteen. Harhauttaja huokaisi helpottuneen kuuloisesti ja uros tuntui rauhoittuvan. Rikkomaton hiljaisuus vain jatkui, eikä kumpikaan lohikäärmeistä halunnut rikkoa sitä sanomalla jotain. Kalmolietso käänsi kellertävän katseensa uroksen omiin sielunpeileihin. Hetken kuluttua Light sanoi yhden, mutta hyvin merkittävän sanan. Hän kiitti naarasta. Hän kiitti siitä, että sinisuomuinen ei tuominnut häntä. Salamanisku oli aivan häkeltynyt, eikä naaras tiennyt mitä sanoa. Lietson suupielet kääntyivät hymyyn, joka kertoisi enemmän kuin mitkään sanat.
"Kiitos sinulle, kun palasit takaisin", naaras sanoi hiljaa hymyillen.

©2018 Dragon Lagoon - suntuubi.com