Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Seikkaile laguunissa

Roolipelaaminen

1. Näin kertauksena, autohittaaminen, metapelaus, muchaus ja teleporttaus ovat kiellettyjä. Tarkista sivulta tietoa, jos et muista mitä ne tarkoittavat.

2. Puhe "lainausmerkkeihin" tai vuorosanaviivan (-) jälkeen. Ajatukset ja teot voi kirjoittaa ilman mitään merkkejä.

3. Aikamuotona voi olla mikä tahansa sinusta tuntuukin luontevalta. Persoonamuoto joko yksikön ensimmäinen tai kolmas.

Tietoja pelistä

Vuodenaika alkusyksy. Vuorilla on alkanut sataa vähän lunta. Lämpötila vaihtelee paljon viiden ja kahdenkymmenen välillä. Kaloja on vielä melkoisesti, mutta nyt alkaa yrttejäkin olla kiitettävästi. Vuorokaudenaika on yö, aurinko on laskenut ja ilma viilentynyt.

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Kuunvalo, erakko (Kiiukka)

15.05.2019 18:16
Pian nuori vaihtosiipikin alkoi aterioimaan. Kuunvalo jatkoi taivaalliselta maistuvan lihan syöntiä, vilkaisten aina välillä Sinisiipeä. Pian kaadetusta saaliista ei ollut enää mitään jäljellä. Valkea raivo nuoli saaliinrippeet huuliltaan ja makea haukotus karkasi naaraan suupielistä. Hän oli yhä hieman nälkäinen, sillä ei vaivainen villisika ollut naaraan vatsaa täyttänyt. Saalistaminen jäisi huomiseen, hän ajatteli ja venytteli hieman kankeita jäseniään. Kuunvalo käänsi jäänsinisen katseensa nuorikkoon. Sinisiipi oli jo käynyt makuuasentoon ja vaihtosiipi haukotteli. Tämä ei ole kyllä kovin kummoinen paikka jäädä yöksi, naaras ajatteli.
"Kuule, minun täytyy mennä. Kiitos avustasi saaliin kaatamisessa. Pärjäsit hyvin!" Kuunvalo kehaisi. Hän levitti valkeat siipensä ja nousi lentoon. Kuun kalpea valo heijastui kuvan kauniisti valkeaa raivoa vasten. Kuunvalo etsi suojaisaa yöpaikkaa ja naaras päätti lentää Himmelin vuoristoon. Sieltä varmasti löytyisi suojainen luola. Yöt alkoivat olla kylmiä, joten siellä olisi paras suoja. Hän laskeutui Himmelin kovalle pinnalle. Kuunvalo asteli lähimpään luolaan ensin varmistaen, että siellä ei ole ketään. Muiden lohikäärmeiden hajua ei ollut. Korkeintaan hyvin väljähtänyttä sellaista. Valkea raivo käpertyi hyvään asentoon ja antoi yön äänien tuudittaa itsensä uneen.

Nimi: Sinisiipi, erakko(Sailukki)

08.04.2019 16:45
Sinisiipi tuijotti, kun Kuunvalo kävi villisian kimppuun. Tietenkin saat osasi, oli naaras juuri sanonut. Sinisiipi ei tehnyt elettäkään ottaakseen ruokaa, vaan katsoi edelleen.
"Ota toki siitä", Kuunvalo herätti Sinisiiven mietteistään. Hänen vatsansa murahti taas, kun toinen repäisi uuden palan saalista. Vaihtosiipi astui varovasti lähemmäs, kuin joku olisi voinut hyökätä hänen kimppuunsa, ja repäisi terävällä kynnellään osan villisikaa. Hän kumartui, ja lipoi ruoan suuhunsa. Se maistui ihanalta, ja Sinisiipi alkoi taas muistaa, miltä ruoka maistui. Vilkaisten ensin vielä kerran Kuunvaloon, Sinisiipi alkoi syödä kuin ei olisi syönyt päiväkausiin - niin kuin ei ollutkaan - mutta jättäen kuitenkin Kuunvalolle osansa. Villisika loppui alta aikayksikön, ja vaihtosiipi nuolaisi huuliaan. Vaikka hänen vatsansa ei ollut vielä täyttynyt, hän kävi makuuasentoon ja haukotteli. Oli yö, ja ilma oli kylmentynyt.

Nimi: Kuunvalo, erakko (Kiiukka)

07.04.2019 12:32
Pian nuori vaihtosiipi näyttäytyi. Nuorikon silmissä näkyi kysyvä katse ja pian Sinisiipi kysyikin ruoan jakamisesta.
"Tietenkin saat osasi", naaras sanoi lempeä katse silmissään. Kuunvalo siirsi jäänsinisen katseensa takaisin saaliiseen. Lämpö alkoi kaikkoamaan kaadetun villisian kehosta, mutta liha oli yhä lämmintä valkean raivon iskiessä hampaansa siihen. Liha oli pehmeää ja raudanmakuinen veri tulvahti valkosuomuisen suuhun. Vatsa murisi kuin huutaen ruokaa. Punaisia pisaroita oli tirskahtanut naaraan päälle. Hän nuoli huuliaan ja sanahti: "Ota toki siitä." Kuunvalo ei jäänyt odottamaan vastausta, vaan hän repäisi palasen villisiasta ja alkoi syömään repien lihaa sen luista.

Nimi: Sinisiipi, erakko (Sailukki)

03.03.2019 08:08
Sinisiipi antoi normaalien väriensä liukua takaisin kehoonsa ja katsoi kysyvästi Kuunvaloa.
"Jaetaanko se, vai miten ajattelit? Sinähän siinä teit enemmän töitä, niin ei minun tarvitse ottaa..." Sinisiipi sanoi vaivautuneena, ja hänen vatsansa kurisi taas.

Nimi: Kuunvalo, erakko (Kiiukka)

02.03.2019 15:48
Kuunvalo kulki villisian tekemää polkua pitkin. Pian ilman täytti villisian kimeä vinkaisu. Valkea raivo huomasi villisian yrittävän paeta, mutta naaras huomasi saaliin luhistuvan pikku hiljaa. Kuunvalo puraisi sitä vielä takajalasta. Valkeasuomuinen maistoi veren rautaisen maun suussaan. Villisika jäi niille sijoilleen makaamaan, pienen verilammikon muodostuessa sen alle. Naaras päästi tyytyväisen äännähdyksen. Nyt vatsa saisi vihdoin odottamaansa ruokaa. Sinisiipi oli onnistunut tehtävässään. Kuunvalo tähyili nuorta vaihtosiipeä, mutta hän ei löytänyt tätä. Naaras haistoi kuitenkin nuorukaisen aivan lähellä. Hän oletti vaihtosiiven näyttäytyvän pian, jotta he saisivat tehtyä ruoan jaon. Kuunvalo vilkaisi yön pimentämälle taivaalle, jossa tuikki kirkkaita tähtiä. Naaraan suusta karkasi haukotus ja väsy painoi lihaksia. Hän menisi etsimään heti syötyään lepopaikkaa. Yö oli jo pitkällä ja naaras tarvitsisi lepoa seuraavaa päivää varten.

Nimi: Sinisiipi, erakko (Sailukki)

01.03.2019 19:47
Pensaikosta Sinisiiven edestä kuului rapinaa, kun Kuunvalo hääti saalistaan sen läpi. Sinisiiven sydän hakkasi, kun ruskea, pieni otus ryntäsi suoraan kohti häntä. Sitten naaras loikkasi. Tuntui kuin hyppy olisi kestänyt ikuisuuden, ja villisika olisi jo juossut tiehensä, kun hän mäjähti kynnet edellä päin villisikaa. Se vinkaisi, ja yritti juosta karkuun, kun Sinisiipi tajusi puraista sitä niskaan. Tuntui varmaan oudolta, kun sai surmansa lohikäärmeeltä, jota ei edes nähnyt, Sinisiipi mietti, kun muisti että oli vieläkin sulautunut ympäristöönsä.

Nimi: Kuunvalo, erakko (Kiiukka)

07.02.2019 17:03
Kuunvalo asteli metsässä tiiviisti villisian perässä. Villisika juoksi hätääntyneesti äännellen polkua pitkin. Toivottavasti Sinisiipi on valmiina, valkea raivo ajatteli. Ruskeaturkkinen saalis oli harhailemassa pois polulta, mutta ennen kuin se ehti tehdä mitään, naaras loikkasi saaliin eteen ja murahti tälle. Villisika vaihtoi oitis suuntaa ja se katosi pensaikkoon kohti Sinisiipeä. Kuunvalo lähti jälleen sen perään yön pimeyteen.

Nimi: Sinisiipi, erakko (Sailukki)

29.01.2019 14:00
Sinisiipi pinnisteli pysyäkseen hereillä. Kohta saat ruokaa, naaras lohduttautui. Ainakin toivottavasti.
Sinisiiven onneksi edestäpäin kuului varoitushuuto, ja hiukan lähempänä pensaat kahisivat. Oletettavasti villisika, Vaihtosiipi päätteli. Saalis juoksi kokoajan lähemmäs. Kuunvalo taisi ajaa sitä takaa parhaillaan. Sinisiipi jännitti hennot lihaksensa, ja valmistautui loikkaan kynnet ojossa.

Nimi: Kuunvalo, erakko (Kiiukka)

28.01.2019 19:02
Valkea raivo kuunteli metsän ääniä tarkkaavaisena. Naaras asteli askeliaan varoen metsässä, pitkien ruohonkorsien hipoen vatsaa. Kuunvalo oli jo luopumassa toivosta, koska oli yö ja kuu loisti taivaalla. Mahdolliset saaliseläimet olivat jo luultavasti vetäytyneet pesiinsä, mutta sitten jokin kiinnitti valkean naaraan huomion. Nimittäin vahva villisian ominaishaju. Yksi taitaa olla vielä liikenteessä, hän ajatteli mieliala kirkastuen. Kuunvalo lähti seuraamaan vainua pyrstö keinuen tasaisesti puolelta toiselle. Hän tiesi olevansa lähellä, koska haju voimistui. Valkea raivo naamioitui metsän vehreää pohjaa vasten. Naaras meni matalaksi pensaan alle, kahisuttaen vain muutamia jo kellastuneita lehtiä. Villisika nosti jykevän päänsä maasta ja se vaikutti hermostuneelta. Kuunvalon jäisten silmien katse oli nauliintunut tulevaan saaliiseensa. Valkeasuomuinen oli jännittänyt kehonsa joka ikisen lihaksen ja hän loikkasi saaliin eteen. Villisika pelästyi pahan päiväisesti ja se päästi varoitushuudon, niin että koko metsä raikasi. Villisika lähti juosten juuri siihen suuntaan mistä valkea raivo oli tullutkin. Kuunvalo lähti seuraamaan saalista ja naaras saattoi vain toivoa, että Sinisiipi oli valmiina.

Nimi: Myrskynsiimes, erakko (Kiiukka)

28.01.2019 18:32
Jäänsärkijä vastasi virtaliitäjälle tuimaan sävyyn, että kaloja ei olisi enempää. Myrskynsiimes katsoi tuimasti muukalaiseen, joka ahmaisi uroksen seuralaisten kalat. Valkotäpläinen lajitoveri suojasi Simppuraa, joka oli piiloutunut uroksen taakse. Värirousku ei kommentoinut asiaan mitään ja Myrskynsiimes käänsi katseensa takaisin virtaliitäjään. Hän huomasi Jäänsärkijän rentoutuneen hieman ja huomauttaneen tätä muukalaista tärkeästä asiasta. Uros huomasi edelleen lajitoverinsa katsovan tuimasti virtaliitäjää. Muukalainen pahoitteli käytöstään ja hän kertoi lentäneensä pitkän matkan. Yön raivo katsoi vaaleahkon sinisuomuista urosta vihreillä silmillään hiukan arvioivaan sävyyn. Virtaliitäjä näytti uroksesta väsyneeltä ja mustasuomuinen huokaisi. Myrskynsiimes heilautti leveähköä päätään ja hän kuuli virtaliitäjän pahoittelevan vielä kerran. Tämä lisäsi, että hän voisi mennä matkoihinsa jos hän olisi vaivaksi. Myrskynsiimes rauhoittui ja katsahti Jäänsärkijään. Mustasuomuinen siirtyi pois kalojensa päältä hotkaisten muutaman eväkkään parempiin suihin. Yön raivolla oli vielä muutama hopeakylkinen suomukas jäljellä ja hän heilautti pyrstöllään pari kalaa Jäänsärkijän suuntaan hieman pahoittelevan katseen kera. Mustasuomuinen halusi pahoitella aiempaa käytöstään lajitoverilleen ja hän uskoi valkotäpläisen tietävän, mitä uros tarkoitti. Hän siirsi katseensa virtaliitäjään.
"Noh, mikäs sinun nimesi on?" uros kysyi ja hän oletti, että toisen olisi aiheellista kertoa se.
"Minä olen Myrskynsiimes", yön raivo sanahti itsevarmasti.

Nimi: Hohtoliekki, erakko (Sailukki)

10.12.2018 22:37
Hohtoliekki huomasi nyt, että villisika juoksi hiukan vaivalloisesti. Hän päätti mennä tutkimaan sitä. Hohtoliekki lensi sian yläpuolella, mutta niin, ettei tämä huomannut. Sen niska oli hiukan jähmettynyt, ja jalat tuskin liikkuivat kahta senttiä enempää. Oudolla pomppivalla tavalla se liihotti kohti hohtoleväjokea, Flairargelia. Hohtoliekki seurasi tätä, aikomuksenaan syödä. Juuri ennen kuin se olisi molskahtanut jokeen, Hohtoliekki nosti sen rannalle ja teki nopean tappopuraisun sen jähmeään niskaan.

Nimi: Valoterä, erakko (Cika)

10.12.2018 22:28
Valoterä lepäsi suojaisassa pusikossa. Hän oli tylsistynyt ja nälkäinen, yhtä-äkkiä Valoterä huomasi että lahistöllä kipitti villisika. Valoterällä oli tylsää ja pian hän päätti vähän leikkiä villisian kanssa, muttei villisiat ymmärrä jos niitä aletaan ajamaan takaa, niinkuin painajaisen poikanen teki. Valoterä hiipi puskastaan villisian taakse ja hönkäisi sian niskaan. Villisika vauhkoontui ja juoksi päistikkaa puskaan ja sen läpi joelle päin

Nimi: Hohtoliekki, erakko (Sailukki)

10.12.2018 22:27
Hohtoliekki joi vielä hiukan hohtolevää, ja makoili heilutellen pyrstöään hiukan. Katsellessaan taivaalle etsien revontulia, Hohtoliekki ravisteli päätään, johon oli tarttunut hiukan levää. Oli yö. Oli hiljaista. Hohtoliekki huokaisi. Tällaiset hetket olivat parhaita. Lagoonissa ei hänen tietääkseen ollut muita painajaisia, joten ohikulkijoita ei voinut olettaa tulevan paikalle, sillä muut lohikäärmeet olivat olettevasti jo nukkumassa. Hohtoliekki levitti siipensä, ja nousi ilmaan etsiskellen hyvää paikkaa, jossa voisi nukkua aamulla. Äkkiä hänen alapuoleltaan kuului röhkintää, ja läheisestä pusikosta ryntäsi villisika.

Nimi: Sinisiipi, erakko (Sailukki)

01.12.2018 20:33
Sinisiipi naamioitui Kuunvalon lähdettyä pensaikon suojiin. Odotellessaan, että toinen tulisi saaliseläin mukanaan, Sinisiiven vatsa kurni taas. Hän yritti keskittyä metsiköstä kuuluviin ääniin samalla, kun yritti pitää vatsansa hiljaisena.

Nimi: Kuunvalo, erakko (Kiiukka)

04.11.2018 17:48
Pieni Vaihtosiipi nyökkäsi naaraalle. Sinisiipi kysyi ääni intoa uhkuen, että mistä he aloittaisivat. Kuunvalo huokaisi miltei huomaamattomasti. Vaihtosiipi räpytteli jo siipiään ilmeisesti kertovansa olevansa valmis. Valkea Raivo oli aika varma, että suunnitelma onnistuisi, mutta silti jossain sisimmässä kylti epävarmuus ja, että onko tämä koko saalistusreissu kannattavaa. Kannattiko tähän tosiaan haaskata energiaa, kun talvi teki uhkaavasti tuloaan. Kuunvalo heilautti päätään ja yritti sysätä tällaiset ajatukset mielensä perukoille. Hän oli luvannut auttaa ja niin naaras myös aikoisi tehdä. Valkeasuomuinen siirsi sinisten silmien katseen Sinisiipeen.
"Odota sinä täällä naamioituneena niin minä menen etsimään saalista. Ajatan ne sitten luoksesi", Kuunvalo sanoi ja pian hän katosikin yön pimeyteen vainua etsien.

©2019 Dragon Lagoon - suntuubi.com