Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Seikkaile laguunissa

Roolipelaaminen

1. Näin kertauksena, autohittaaminen, metapelaus, muchaus ja teleporttaus ovat kiellettyjä. Tarkista sivulta tietoa, jos et muista mitä ne tarkoittavat.

2. Puhe "lainausmerkkeihin" tai vuorosanaviivan (-) jälkeen. Ajatukset ja teot voi kirjoittaa ilman mitään merkkejä.

3. Aikamuotona voi olla mikä tahansa sinusta tuntuukin luontevalta. Persoonamuoto joko yksikön ensimmäinen tai kolmas.

Tietoja pelistä

Vuodenaika talvi. Vuorilla on jo paljon lunta ja kalansaanti on vaikeampaa. Avomerellä lämpötila melkein pakkasen puolella ja laguunissa vain pari astetta lämmintä. Vuorokaudenaika suurinpiirtein iltapäivä.

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Salamanisku, erakko (Kiiukka)

12.01.2018 17:01
Sinertävä kalmolietso liiti taivaalla. Kylmä viima värisytti tämän kehoa, mutta lentäminen piti lihakset jokseenkin lämpiminä. Nälkä kaiversi naaraan vatsaa. Olihan hän lennellyt ilmassa jo aika kauan. Kala kelpaisi vatsan täytteeksi. Vesi herahti oitis naaraan kielelle. Hän oli juurikin Lungroven yläpuolella. Sieltä luultavasti saa kalaa, vaikkakin se on talvella vaikeampaa. Samalla voisi sukia suomut kuntoon, lietso ajatteli tyytyväisenä. Hän lähti syöksyyn vedet silmistään valuen. Juuri ennen maanpintaa sinisuomuinen avasi siipensä. Hän tömähti Lungroven kovalle maanpinnalle. Vesi virtasi kirkkaana suoraan kalmolietson edessä. Hän asteli veden lähelle ja katsoi kuvajaistaan ihaillen. Salamanisku joi raikasta ja viileää vettä kuivaan kurkkuunsa. Hän päätti ensin kalastaa ja sitten sukia itsensä kuntoon. Lietso terästi aistinsa ja oli valmiina iskemään kyntensä kalaan.

Nimi: Viiltäjä, erakko (Kiiukka)

12.01.2018 16:39
Pieni varjosiipi vain hymähti vastaukseksi. Viiltäjä ei kuullut sitä kunnolla, koska hän oli niin keskittynyt ateriaansa. Vaihtosiipi näki sivusilmällään Torpedon kallistavan päätään. Punertavasuomuinen ei edes muistanut milloin olisi syönyt näin hyvin. Villisika katsoi lopulta parempiin suihin. Mitään syötävää ei ollut enää jäljellä. Viiltäjä ei ollut vielä ehtinyt miettiä miten hän pääsisi eroon varjosiivestä. Uros nuolaisi huuliltaan villisian rippeitä.
"Se oli herkullista. Minun täytyy kai mennä nyt lepäämään, jotta tämä jalka paranisi", uros sanoi ja haukotteli. Hän toivoi tämän hätyyttävän Torpedon pois. Ja ehkä Torpedo haluaa joskus toistekin auttaa? Ken tietää.
"Kiitos vielä kerran. En olisi selvinnyt ilman sinua", vaihtosiipi sanoi. Mikä ei tietenkään ollut totta. Olipahan uros itse säästynyt vaivalta. Viiltäjä ei sitä itselleen tahdo myöntää, mutta saalistus ei ole hänen vahvin osaamisensa.

Nimi: Myrskynsiimes, erakko (Kiiukka)

11.01.2018 17:31
Myrskynsiimes käänsi katseensa pois vedestä, kun kuuli siipien kahinaa. Simppura ja Jäänsärkijä olivat tulleet alas. Siihen sen enempää huomioimatta, mustasuomuinen jatkoi kalastusta. Yön raivo kuuli valkotäpläisen selittävän kalastusmetodeja. Uros ei tiennyt miksi. Kai nyt kaikki kalastaa osaa? Se on tapa selviytyä. Pian kuului pyrstön läiskäytys vettä vasten. Myrskynsiimes katsoi jälleen kaksikkoon silkasta uteliaisuudesta. Pyrstön läiskäyttäjä oli ollut Jäänsärkijä. Hänellä näet oli suu täynnä hopeakylkisiä eväkkäitä. Myrskynsiimeksen huulille ilmestyi hymyntapainen. Nyt värirouskukin halusi yrittää tätä kalastustapaa, jota Myrskynsiimeskin joskus käytti. Ilmaan lensi vedestä vain pari kalaa Simppuran läiskäytyksellä. Naaras ei onnistunut nappaamaan niitä, vaan hän kompastui rantaveteen. Kuului molskahdus ja sammuvan tulipallon sihahdus. Myrskynsiimes ei nauranut ääneen, mutta hymy nousi melkeinpä korviin asti. Yön raivo nauroi sisäisesti ja uros käänsi katseensa pois kaksikosta takaisin veteen. Suuri kalaparvi ui ohitse ja pari kalaa jopa hyppäsi ilmaan. Nyt olisi hyvä tilaisuus napata suomukkaita. Talvi oli jo pitkällä ja ruoan saanti on tuplasti vaikeampaa kuin normaalisti. Täytyy syödä niin paljon kuin jaksaa. Yön raivo nosti pyrstönsä ilmaan ja läiskäisi täydellä voimalla veteen. Hopeat kyljet kimaltelivat hiipuvassa auringon valossa, kun kaloja lensi maalle henkeään haukkoen sekä sätkien. Koko parvi ei sentään lentänyt maalle, vaan suurin osa pääsi pakoon. Myrskynsiimes pomppasi pystyyn ja lähti keräämään eväkkäät suuhunsa. Uroksen suu oli täynnä hopeakylkisiä kaloja, kun hän asteli aikaisemman kalan luokse, jonka hän oli saanut. Hän laski kalat suustaan maahan ja tummanpuhuva yön raivo olikin ollut varsin huvittavan näköinen kalat suussaan. Nyt Myrskynsiimes katsoi kumpaakin lohikäärmettä vuorotellen pieni pilke silmäkulmassaan.

Nimi: Leimusiipi, erakko (Sailukki)

02.01.2018 11:24
Leimusiipi odotti vielä, kun Kipinä söi hänen jakkiaan loppuun, ja nousi sitten venytellen seisomaan.
"Jäädäänkö tähän, vai lähdetäänkö taas lentoon?" koiras kysäisi virnistäen. "Minun siipeni ovat hiukan väsyneet, mutta eihän mikään pikku lento pahaa tee."

Nimi: Simppura, erakko (Minttu)

02.01.2018 10:29
Simppuran kasvoille levisi leveääkin leveämpi hymy, kun Jäänsärkijä selitti kalastusmetodeita selvällä innolla. Tulipallokin katosi jonnekin. Naaras ihaili valkotäpläistä suuresti, se tuntui osaavan ja tietävän aina kaiken, eikä ollut semmoinen äkäpussi kuin Myrskynsiimes. Demostraatioksi sinisilmäinen yön raivo vielä loiskautti vettä pyrstöllään niin, että ilmaan lensi kunnon parvi kaloja. Koiras nappasi niistä muutaman suuhunsa ja näytti varsin huvittavalta suu täynnä kiiltäväkylkisiä eväkkäitä.
"Minäkin kokeilen!" Simppura intoili. Sekin loiskautti vettä pyrstöllään, muttei saanut liikkeeseen juurikaan voimaa, jolloin ilmaan lennähti vain pari hassua kalaa. Värirousku yriti napata ne hampaillaan, mutta kompastui jalkoihinsa ja molskahti rantaveteen. Se oli syvempää kuin päälaguunissa, mutta hitusem lämpimämpää. Jalat ylsivät silti pohjaan. Simppura punastui jälleen ja olisi vain halunnut vajota maan alle. Se sylkäisi suuren tulipallon veteen, joka sihahti hetkessä sammuksiin. Sateenkarenvärinen huokaisi syvään. Oppisiko se koskaan edes kalastamaan?

Nimi: Kipinä, erakko (Dee)

01.01.2018 23:49
Leimusiivelle syöminen kävi varsin hyvin ja hän alkoikin heti syödä toista jakeistaan. Kipinä käännähti ympäri ja alkoi repiä paloja omastaan, eikä mennyt kauaa kun herkullisista herkullisin jakki oli syöty. Olihan se hiukan harmi, jakit kun olivat niin hyviä. Leimusiipi oli myös syönyt toisen jakeistaan jo.
"Jos sinulla on vielä nälkä, voit hyvin syödä tuon. Minun nälkäni taisi jo kaikota", tämä totesikin yllättäen ja tökkäsi jäljelle jäänyttä jakkiaan Kipinää päin. Naaras katsoi jakkia hämmentyneenä. Vau, olipa toinen antelias, eihän tuollaisesta lahjasta voisi kieltäytyä.
"Kiitos, jakki kelpaa aina vaikkei minullakaan nälkä enää ole."
Kipinä oli yhtä hymyä tuhotessaan hampaillaan vielä viimeisenkin jakin. Nam.

Nimi: Leimusiipi, erakko (Sailukki)

01.01.2018 22:48
Leimusiipi lensi puuskuttaen Kipinän perässä, kantaen kahta pienikokoista jakkia kynsissään. Ovat kyllä aika painavia olentoja, se ajatteli toistamiseen.
"Aletaanko syödä sitten?" Kipinä oli jo laskeutunut maalle, ja kääntyi katsomaan lajitoveriaan hymyillen hiukan.
"Juu", Leimusiipi vastasi lyhyesti ja ytimekkäästi, käyden samalla syömään omaa jakkiaan. Kun koiras oli syönyt, hän kääntyi katsomaan Kipinään päin.
"Jos sinulla on vielä nälkä, voit hyvin syödä tuon", hän sanoi tökäten jakkia naarasta päin.
"Minun nälkäni taisi jo kaikota".

Nimi: Jäänsärkijä, erakko (Dee)

01.01.2018 21:57
Simppura paljasti, ettei oikein osannut kalastaa ja pyysi apua siihen, vaikuttaen nolostuneelta. Jäänsärkijä katsoi toista pää kallellaan.
"No mutta totta kai voin auttaa", yön raivo virnisti silmät kiiluen. Oi, Jäänsärkijä kertoisi kalastustaktiikastaan niin mieluusti. Pääsisipähän vähän loistamaan valokeilassa vaihteen vuoksi.
"Kalastamiseen on monia tapoja. Yleensä joko syöksyn taivaalta suoraan veteen ja nappaan kalan hampaisiini tai väijyn veden luona odottamassa kalaparvea ja nappaan sitten niitä kynsilläni. Joskus saatan myös läiskäyttää vettä pyrstölläni, jolloin kalat lentävät ilmaan ja ne on helppo napata", Jäänsärkijä aloitti ja demonstroi heti puheensa jälkeen viimeisimmän kalastustavan pamauttaen veden kirkasta pintaa pyrstöllään. Ilmaan lensikin heti muutama kala, joista pari yön raivo sai napattua suuhunsa. Se virnisti kalat suussaan, tietäen näyttävänsä huvittavalta.

Nimi: Kipinä, erakko (Dee)

01.01.2018 21:50
Leimusiipi näytti hyväksyvän Kipinän idean ja lähtikin saman tien lentoon löydettyään tiensä vuoren reunalle. Siispä Kipinä seurasi perässä jakki edelleen kynsissään ja pujotteli pilvien välissä lajitoverinsa perään. Tämä katsoikin juuri taakseen, varmaan nähdäkseen Kipinän. Lieskahännillä ei kestänyt kauaa laskeutua korkeuksista rannalle, eihän kumpikaan niistä pitänyt korkeista paikoista, joten Kipinä pudotti nyt saaliinsa rantaan ja loikki veden ääreen katsomaan peilikuvaansa.
"Aletaanko syödä sitten?"
Keltainen lieskahäntä kääntyi katsomaan taaksensa jäänyttä (?) Leimusiipeä ja hymyili vienosti.

Nimi: Villitorpedo, erakko (Dee)

01.01.2018 21:45
Hetken ajan Viiltäjä katseli Torpedon juuri tuomaa villisikaa, kunnes kiitteli ja totesi olevansa ikuisesti kiitollinen. Vaihtosiipi jopa hymyili ennen kuin alkoi syödä saalista.
"Todella herkullista!" tämä kehui ja jatkoi ruokailua. Torpedo kallisti päätään.
"No, hyvä että kelpaa", varjosiipi hymähti vaivautuneena. Ei kai se nyt noin iso urakka ollut, että siitä ihan ylistää tarvitsisi. Toisaalta, mitenhän Viiltäjä olisi pärjännyt ilman Torpedon apua? Ei mitenkään, Torpedo tajusi ja päätti olla hiljaa. Hän jäikin hetkeksi tuijottamaan villisikaa, joka olisi varmasti pian kadonnut kokonaan parempiin suihin.

Nimi: Myrskynsiimes, erakko (Kiiukka)

28.12.2017 13:09
Myrskynsiimes myhäili tyytyväisenä katsoessaan kalaansa. Vesi herahti heti kielelle, mutta uros päätti hillitä itsensä. Hän halusi nähdä lajitoverinsa ilmeen ja ehkä myös värirouskun. Ei sillä olisi niinkään väliä. Mustasuomuinen ei yritä todistaa mitään, vaikka siltä saattaa tuntuakin. Yön raivo kääntyi veden puoleen ja päätti saalistaa vielä yhden eväkkään. Hän suojasi kalansa pyrstöllään, jottei kukaan erehtyisikään koskemaan siihen. Jos joku uskaltaisikin, se saisi kuulla kunniansa. Vihreät silmät kiiluivat takaisin vedenpinnasta, kun yön raivo tarkkaili hieman aaltoilevaa vettä. Hän varmisti jälleen, ettei hänen varjonsa heijastuisi veden pinnasta. Kalat olivat sen verran älykkäitä, että huomaisivat, jos varjo lankeaisi veteen. Myrskynsiimes oli valmiina ottamaan kalan hampaisiinsa. Hän ajatteli kokeilevansa toista kalastustapaa. Se ei vain olisi yhtä varma tapa, mutta vaihtelu virkistää. Eikö niin?

Nimi: Simppura, erakko (Minttu)

28.12.2017 10:58
Jäänsärkijä tutkaili Simppuraa selvästi yrittäen saada selville, mitä naaraan pienessä pääkopassa oikein pyöri. Värirousku veti syvään henkeä yrittäen häivyttää punan poskiltaan.
"Öm, katsos, olisikos sinulla joku hyvä metodi täältä mereltä kalastukseen, kun minä en oikein... osaa kalastaa", Simppura sai lopulta puuskahdettua. Alhaalla järvenrannassa Myrskynsiimes oli jo saanut pyydystettyä itselleen varsin mehevännäköisen kala-aterian.
"Voin minä toki itsekin yrittää jos et halua", sateenkaarilohnari lisäsi vielä kovin vaivautuneena. Se ei vain osannut pyytää apua! Tulipalloa pidätellen sarvipää odotti Jäänsärkijän vastausta.

Nimi: Jäänsärkijä, erakko (Dee)

28.12.2017 10:53
Simppura yritti hymyillä hiukan ja ilmaisi, että riita oli jo unohdettu. Jäänsärkijä hymyili vinosti takaisin ja oli juuri avaamassa suutaan, kun värirousku ehti ensin.
"Ömm... Muuten, tuota..." tämä aloitti, mutta ei saanut lausettaan loppuun kun jo punastui huomattavasti. Jäänsärkijä kallisti päätään hämmentyneenä.
"Niin, kerro vain?" yön raivo rohkaisi, jääden odottamaan uteliaana. Mitähän Simppuralla pyöri mielessään, eikö merenranta kelvannut kalastuspaikaksi?

Nimi: Hohtoliekki, erakko (Sailukki)

28.12.2017 09:29
Lentäessään hohtoleväjoen toiselle puolen Hohtoliekki alkoi kuulla muita lohikäärmeitä. Yleensä hän ei kyllä nähnytkään siellä muita kuin ohi lentäviä painajaisia, joten tämä kääntyi uteliaana katsomaan. Ilmassa lensi yön raivo sekä yksi värirousku, joka näytti hiukan vaivaantuneelta. Toinen yön raivo oli jo syöksähtänyt veden luokse välittämättä uteliaan näköisestä painajaisesta. Pian tämä huitaisi vettä, ja saikin paljon vettä naamalleen. Hohtoliekin mielestä se näytti huvittavalta, mutta yön raivo näytti itsevarmalta. Se kauhaisi vielä vettä käpälällään, ja pian kala sätkytteli maalla. Se on suuri, painajainen ajatteli, kun yön raivo katsoi tyytyväisen näköisenä pyydystämäänsä kalaa.

Nimi: Myrskynsiimes, erakko (Kiiukka)

27.12.2017 20:58
Myrskynsiimes katsoi vihreillä silmillään herkeämättä veteen. Kaloja ei näkynyt. Yhtään suomukasta ei ollut uinut ohitse. Yön raivon täytyisi saada kalaa, jotta kömpelö värirousku ja valkotäpläinen yön raivo näkisivät, että hän on taitava ja eikä hän tarvitse apua. Hyytävän kylmä viima pyyhkäisi uroksen ohitse. Myrskynsiimes värisi hieman ja hän verrytteli kankeita lihaksiaan, jotta hän ei jäätyisi maahan kiinni. Mustasuomuinen vilkaisi ylös taakseen ja hän näki Simppuran ja Jäänsärkijän keskustelevan. Yön raivo tuhahti ja vatsasta kuului murinaa. Silloin aiemmin saatu pieni lammas ei tyydyttänyt uroksen nälkää kokonaan ja nyt täytyisi saada kalaa vatsan täytteeksi. Nyt vihdoin ja viimein surkean pieni kalaparvi ui hitaasti ohitse. Myrskynsiimes terästi aistinsa ja oli valmiina nappaamaan parven suurimman kalan. Etujalka oli ilmassa, kynnet valmiudessa. Juuri ennen kuin kalaparvi ui ohitse, yön raivo läimäisi vettä, jotta kala lentäisi ilmaan. Tuloksena oli vain se, että uros sai litroittain jääkylmää vettä kasvoilleen. Hän ravisti päätään ärtyneenä, mutta uros ei aikonut luovuttaa, ei nyt. Hopeinen kylki vilahti ja Myrskynsiimes kuopaisi vettä. Kala lensi upeassa kaaressa maalle haukkoen henkeään. Yön raivo hypähti ilmaan iloisesti ja hän lähti astelemaan ripeästi kalan luokse. Tummanpuhuva uros tappoi kalan lopullisesti. Kala oli hyvän kokoinen ja sitä hän ihmettelikin. Harvoin tämän kokoisia kaloja uiskenteli täällä, mutta nyt yksi näytti eksyneen tänne. Myrskynsiimes istuutui alas ja siirsi kalan jalkojensa juureen. Hänellä oli tyytyväinen ilme kasvoillaan. Tämän jos jonkin pitäisi tehdä hyvä vaikutus. Myrskynsiimestähän ei epäillä!

©2018 Dragon Lagoon - suntuubi.com